perjantai 4. elokuuta 2017

4817

Neljäs elokuuta. Sataa. Hieman haukotuttaa; olen nukkunut aavistuksen levottomasti. Istun keittiönpöydän ääressä. Suupieliä nykii... ylöspäin... ilman sen suurempaa syytä. Tai oikeasti on syytä. Minulla on just tänään kaikki melkien liiankin hyvin. Liian siksi, että tunnen itseni aivan valtavan onnekkaaksi: minusta on tullut terve kaikilla mittareilla mitattuna, minulla on työ, joka mahdollistaa tavalliseen elämään riittävän toimeentulon ja intohimoa herättävän harrastuksen, minulla on merkityksellisiä ihmisiä miun ympärillä, saan olla sellainen kuin olen, koen olevani rakastettu ja uskallan rakastaa itsekin, hyviä juttuja - ja niin paljon! Minua melkein hirvittää kirjoittaa miulla on kaikki just nyt ihan hiton hyvin. Melkein pelottaa luottaa tähän hetkeen, sillä päässä humisee itku pitkästä ilosta, kel onni on se onnen kätkeköön jne jne Kieltäydyn panikoitumasta. En jää odottelemaan ongelmia, vaan leijun täällä kuplassani ja luotan tähän hetkeen. Teen näitä juttujani ja annan flow'n kuljettaa.
c. Marika Hellman

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!