maanantai 8. toukokuuta 2017

8517

Minulla on neljä omaa hevosta, joista yksi on eläkeläismamma Nanni ja toinen on Kosti kolmevuotias, joka vasta totuttelee ratsastushommiin.
Moona ja Kaspar ovat ainoat hevosistani, joiden kanssa kaikenlainen treenaaminen ja kisaaminen on mahdollista.
Kahdenkin hevosen kanssa työskentely kehittää minua ratsastajana, mutta se kokemus, mikä minulla tällä hetkellä on hevosista ja ratsastamisesta ei ikimaailmassa olisi mahdollinen ilman kaveriheppasia, jotka eivät ole omassa omistuksessani.
Olen onnekas, kun olen saanut jo varsin nuorena ratsastaa toisten ihmisten hevosia.
Minulle jokainen hevonen on mahdollisuus.
Ei ole olemassa liian hyviä, liian huonoja tai mahdottomia hevosia.
Jokainen hevonen asettaa taitoni, luottamukseni, määrätietoisuuteni ja rohkeuteni testiin.
Maailmassa ei ole kahta hevosta, jotka toimisivat täysin samoin.
On fakta, että hevoset eivät sopeudu minun tapoihini, vaan minun tehtäväni on löytää jokaiselle ratsulleni parhaiten sopiva tyyli.
On ihan sama kuiskuttelenko ratsulleni suomeksi vai huudanko perkelettä kurkkusuorana, jos hevonen kommunikoi vain ranskaksi.
Jokainen hevonen, jokainen tilanne muovaa minua jollain tavalla.
Aina sopeutuessani uuteen tilanteeseen joudun arvioimaan itseni uudelleen.
Kriittinen arviointi taas on avain kehittymiseen.
Minä en ratsasta maineesta.
Minä en ratsasta rahasta.
Minä en ratsasta kunniasta.
Minä ratsastan rakkaudesta hevosiin ja intohimosta oppia käyttämään paremmin hevosten kieltä.


Kuvassa on Kimara. Hän on yksi ratsastettavistani, yksi opettajistani.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!