perjantai 26. toukokuuta 2017

26517

Ajatuksella tehdystä valmistautumisesta huolimatta todellisuudessa kaikki ei aina suju kuin elokuvissa. Edellisessä postauksessa puhuin unelmieni torstaista. En kirjoita nyt täydellisestä katastrofista - kukaanhan ei kuollut. Kirjoitan pettymyksestä. Olen pettynyt itseeni. Olin innossani sokeutunut; laitoin itseni ja hevoseni liian vaikeaan paikkaan. 
En vuodattanut paluumatkalla kyyneleitä Itämerellistä, vaan Atlantin valtamerellisen. En ollut enää maailman ajattelemattomin hevosenomistaja ja paskin ratsastaja, vaan edellä mainittujen määreiden lisäksi vielä  surkein tytär, osaamattomin opettaja ja kelvoton ihminen noin ylipäätään. Aamulla heräsin kuudelta siivoamaan vaatekaappia. Minulla on tapana kanavoida ahdistusta kaikenlaiseen aivottomaan järjestelyyn.
Mutta kuinka nenän, polvet ja sielun ruvelle särkeneestä kaatumisesta parannutaan? Ei ainakaan tönimällä itseään uudelleen mahalleen. Kun onnistuu, on helppo kannustaa itseään ja nähdä tulevaisuus mahdollisuuksina. Toisin on vähemmän hyvinä hetkinä. Vihaan kaikkea amerikkalaistyylistä ällöhymypositiivisuutta. Suhtaudun hankaliin asioihin paljon käytännöllisemmin. Ajattelen Nick Skeltonia ja selkärangan murtumia, joidan jälkeen mies voittaa ties kuinka monensissa olympialaisissaan viimein kultamitalin. Ajattelen Marcus Ehningiä. Mies ratsastaa silmissäni kuin jumala, mutta ei ole varmasti ratsastanut aina noin. Luovuttivatko Skelton ja Ehning ensimmäiseen, toiseen tai kolmanteen vastoinkäymiseen? Eivät varmasti. Sitten ajattelen Moonan viime kevättä ja mystisiä jalkaongelmia. Mietin Moonalta liki hengen vienyttä suolistotulehdusta. Palautan mieleeni oman viime vuoteni - elämän jatkuvien fyysisten kipujen riivaamana.
Minulla on just nyt asiat aika pirun hyvin. Olen perjantaiaamuna kasilta ekan hevosen selässä ja ennen aamupäiväheiniä olen ratsastanut kaikki omat hevoseni hindun lailla mantraa hokien ratsasta kuin Ehning ratsasta kuin Ehning. Olen ratsastanut paremminkin, mutta myös huonommin. Pääasia on oikeen suuntaan otettu askel - eteenpäin.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!