tiistai 7. maaliskuuta 2017

7317

Osaatko arvata, mitä tapahtuu, kun piripintaan vedellä täytettyyn ämpäriin heitetään pallo?
Minä tiedän, sillä minulle kävi niin.
Totuuden nimissä on kerrottava; minun ämpäriini ei heitetty yhtä palloa, vaan pikaisella laskutoimistuksella ynnäten vähintään seitsemän.
Ylitsevuotavaan kyynelten läikkymiseen ei ollut yhtä erityistä syytä.
Ajelin illasta kohti Savonlinnan asuntoani ja tuumailin viime päivien tapahtumia.
Moonani on terve, innokas ja hienossa kunnossa.
Olen lomaviikon aikana tehnyt useita onnistuneita treenejä.
En vaipunut synkkyyteen rinnallevetojen ja kyykkyjen kanssa - tein suunnittelemani sarjat loppuun, vaikka olo oli voimaton jo ekassa sarjassa.
Uskalsin laukata pienen rasavillin  Kostini kanssa ilman aitojen tai avustajien suomaa turvaa - uskalsin luottaa... meihin.
Kuulin seiskaluokkalaisen pojan toteavan kaverilleen meidän äikäntunnit on nykyään ihan parhaita.
Ajattelin Tuomas Sammelvuon ja Suomen miesten lentopallomaajoukkuueen mottoa: tänään on maailman tärkein päivä.
Sitten radiosta kuuluu Suvi Teräsniskan Elämäni miehiä ja kuin pisteenä iin päällä Snow Patrolin Chasing Cars.
Siinä minä ulisin. Yksin. Silkasta onnesta ja kiitollisuudesta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!