maanantai 28. marraskuuta 2016

281116

Minä olen tehnyt sen elämäni aikana kuusi kertaa.

Domestikaatio. 
Tiedätkö mitä se tarkoittaa?
Ei haittaa, en minäkään tiennyt vielä 10 minuuttia sitten. Kiitos wikipedian, nyt minulla on jonkinlainen käsitys.
Domestikaatio tarkoittaa eläinten kesyttämistä kotieläimiksi. (wikipedia)

Nykykäsityksen mukaan hevonen on kesytetty noin 5000 vuotta sitten. En uskalla edes heittää villiä arviota kuinka monta hevosta tuon jälkeen on suitsittu ja satuloitu. 

Jokainen ensimmäinen kerta on erityinen. En totu siihen koskaan - hetkeen, jota et voi koskaan uusia. On täysin järjetöntä, että ihminen kiipeää pakoeläimen selkään; juuri siihen kohtaan, johon peto iskee pyydystääkseen. On aivan hullua, että hevonen luottaa niin paljon, että antaa kohdella vasten luontoaan.

Seitsemäs kerta tuntui sanoinkuvaamattoman upealle, hykerryttävälle, pysäyttävälle ja mullistavalle.

On etuoikeitettua saada viedä toinen uuteen tuntemattomaan.


tiistai 22. marraskuuta 2016

221116

Koulussa olin surkea kielissä. Yhtä ei opeteta koulussa ja juuri se minua kiehtoo. Voisin opetella loputtomiin tätä kieltä näihin sanakokeisiin. Minulle ei riitä, että osaan keskustella hevoseni kanssa. Haluan oppia kielen, jossa kuiskaus kuulostaa huudolle. Sitä minä harjoittelen tänäänkin - näkymätöntä ja kuulumatonta vuorovaikutusta.
kuva: Kitta

maanantai 14. marraskuuta 2016

141116

Talsin tänään lumisessa metsässä ensin siskon sitten veljen kanssa. Olosuhde on liukas pelkille kantahokeille. Hevoset olivat hyvinkin virkeitä - eivät olisi malttaneet kävellä. Olisi tehnyt mieli vetää ohjista, jotta vauhti hidastuisi nopeammin. Olin päättänyt ennalta; tänään herkistellää. Ohjat pyykkinaruina roikkuen pyysin hevosia hidastamaan pelkästään vatsalihasten jännityksillä ja ääniavuilla. Ekoilla kerroilla hidastaminen käynnistä pysähdykseen vie tuskastuttavan kauan. Tekisi kamalasti mieli olla tehokas ja nopea. Maltan mieleni ja teen niin kuin olen suunnitellut. Nyt ei olla kisaradalla, jossa onnistuminen vaatii salamannopeaa reagointia, vaan nyt ollaan matkalla kohti salamannopeaa reagointia. Täytekakkua ei voi kuorruttaa, jos ei ole ensin paistanut kakkupohjia. Kaupasta saa tietenkin valmiita, mutta on eri asia vatkata munat ja sokeri vaahdoksi, lisätä jauhot ja paistaa kakku itse siitäkin huolimatta, että silloin altistaa kakun vakaville virheille alttiiksi: raaka, palanut, keskeltä lässähtänyt...
Eilen treenasin maneesissa hyppyjä. Tänään herkkyyttä hangessa. Rakastan molempia. On ihanaa tasapainoilla osaamisen äärirajoilla. Vaikka elämä on ainutkertaista, ei se saa olla syy pelätä epäonnistumista. Mie mieluummin meen ja teen; elän.
c. Kitta Luukkanen

maanantai 7. marraskuuta 2016

71116

Siperia on saapunut Torsansaloon. En pukeudu toppatakkiin, vaan vedän päälleni kaksi toppatakkia - silti on kylmä. Haaveilin Freejump kenkien ostamisesta, nyt suunnittelen Kuomien hankintaa. Hieman on kalseat olosuhteet hevoshommiin. 
Kaikesta edellä mainitusta huolimatta viipotan tallilla hymy huulilla (ja räkä nenästä valuen). Maneesi ois kiva, mutta paremman puutteessa miulla on oikein kivaa kävelylenkillä Moonan kanssa. Tunnen itseni etuoikeutetuksi, kun saan kävelyttää omakasvattiani Kostia varpaat jäässä pakkasen koppuraiseksi kylmettämällä kotitiellä. 
Olen onnekas saadessani elää hevoselämää. Minusta on ihanaa, etten aio muuttua koskaan niin aikuismaiseksi, etten voisi silmät säihkyen julistaa: rakastan hevosia.