torstai 15. syyskuuta 2016

16916


Pieni ruskeani.
Pukittelee villisti heittääkseen murheeni menemään.
Löntystää rauhallisesti laannuttaakseen rauhattomuuteni tuulet.
On kuriton, jotta muistan oman rajallisuuteni.
Tottelee ajatuksen voimalla, jotta uskon taitoihini.

Voi pieni hevoseni KIITOS että saan kulkea palan matkaa kanssasi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!