tiistai 7. kesäkuuta 2016

7616

Ajoittain sorrun keskittymään vain ratsastamani hevosen pään saamiseen vertikaalisesti luotisuoraan. Välillä yritän ratsastaa pitemmillä jalustimilla, jotta istuntani näyttäisi siistimmältä.
Useimmiten  kuitenkin ajattelen, että kaikissa asioissa minun ei tarvitse toimia niin kuin kollektiivisesti sovituissa normeissa ohjataan.
Mietin, että hevosia voisi ratsastaa muinkin tavoin kuin äärimmäisessä kontrollissa.
Koska en halua ratsastaa samalla tavoin kuin kaikki muut, olen päättänyt, että asiat voivat olla toisin.
En saarnaa, että tapani on parempi. 
Välillä on haastavaa uskoa omiin visioihin, mutta enimmäkseen uskon valitsemaani polkuun.
Tykkään iloisista hevosista, joita ei ole alistettu. Pienen kurittomuuden myönnyksellä olen saanut hipaista kahlitsematonta voimaa ja spontaania riemua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!