keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

22616

Sitten kun ratsuni pysyy poikkeuksetta minun määrittämässäni muodossa, voin osallistua kilpailuihin.
Sitten kun olen bikinikunnossa, voin mennä uimaan julkisella paikalla.
Sitten kun olen laihtunut viisi kiloa, voin pukeutua kesämekkoon.

Minä olen ollut mitä suuremmissa määrin sitku-ihminen. Olen halunnut olla toisten ja itseni silmissä virheetön. Olen tehnyt kovasti töitä milloin minkäkin asian eteen. Ajattelutapani on ollut, että voin iloita, nauttia, tehdä ja elää, kunhan olen suoriutunut maaliin.

Nyt kun on tapahtunut paljon kaikenlaista; kutsutaan myös nimellä mitä elämä tuo tullessaan, olen opetellut ajattelemaan aivan toisin. On nimittäin niin, että aika moni juttu on jäänyt tekemättä tai jää tulevaisuudessa elämättä, jos odotan parempaa, täydellisempää ja sopivampaa hetkeä.

Ihanteiden ja unelmien ei kuulu olla kahleita, vaan trampoliineja. Jos en olisi iljennyt lähteä raakile-hevosteni kanssa kilpailuihin turaamaan, en olisi vielä tänä päivänäkään osallistunut edes 1-tason kisoihin.

Perfektionisti-Viivi on tylsämielinen hannari, jolta jää maalia odotellessa koko elämä elämättä. Viivi, joka nauraa kisoissa puomeja keilaavalle junnuhevoselleen ja pukeutuu punaiseen mekkoon töröttävistä olkaluistaan huolimatta saa elää ja kokea.

Vaikka kuinka haluaisin näyttää kauniille, tyylikkäälle ja taitavalle, on minun uskallettava mennä hymyssä suin kaikkien mokieni kanssa, sillä täysin valmiina voi olla vasta viimeisessä maalissa - haudan levossa.


2 kommenttia:

  1. Olen tehnyt saman huomion tässä viimeisten vuosien aikana. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, minua tämä on ainakin vapauttanut ihan valtavan paljon ja lisännyt positiivisuutta.

      Poista

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!