keskiviikko 18. toukokuuta 2016

18516

Soutelet venettä järvellä. Nautit auringon lämmöstä kasvoilla ja vilvoittavasta kesätuulesta iholla. Laineet hyväilevät veneen kylkiä. Rauhallisia vetoja.

KOPS.

Törmäät kariin. Veneeseen tulee reikä.

Jatkatko samaan malliin? Tämä vene on ennen ollut ehjä. Tällä on aina voinut soudella huoletta ja siksi voin jatkaa niin kuin aiemmin.

Luulen kuitenkin, että teet muutoksia toimintaasi. Äyskäröit kenties vettä pois veneestä tai yrität tukkia vuotavan reiän. Teet mitä teetkin, uskallan veikata, että muutat toimintaasi vakauttaaksesi tilanteen. Aika harva jatkaisi soutelua hamaan veneen uppoamiseen asti.

Pystymmekö suhtautumaan muuttuneisiin tilanteisiin arkielämässä yhtä toiminnallisen ratkaisukeskeisesti kuin uppoavan veneen tilanteessa? En ainakaan minä. Tai ainakin muutoksen tarpeen hyväksyminen ja itse muuttuminen vaativat minulta tietoista ponnistelua.

Moonaa ei voi ratsastaa samalla tavalla kuin vuosi sitten. Ei auta, vaikka kuinka jänkkäisin, että ennen Moonaa pystyi säätelemään pikkusormen liikkeillä. Nyt Moona on puolivuotta kuntoutettu toipilas, jolla ei ole samaa elastisuutta ja voimaa, kuin entisellä Moonalla, johon sitä vertaan.

Edellä mainittu on vain yksi esimerkki. Mitä vanhemmaksi tulee ja mitä enemmän kokemuksia reppuun karttuu sitä enemmän kohtaamme muuttuneita tilanteita ja olosuhteita. Muutokset vaativat oman ajattelun säätämistä. Lohdullista on, että muutos ei ole yksiselitteisesti pahaa ja vaikeaa. Tässä kohtaa lainaan Jari Sarasvuota: "Vain se minkä voimme hyväksyä voi muuttua paremmaksi."

Ok, veneeseen tuli reikä. Yritän paikata sen. Ok, Moona on voimaton. Jumpataan ja voimistellaan. Vuoden 2011 MM-kulta ei tee leijonista vuoden 2016 mestareita. He voivat olla mestareita omilla teoillaan tässä turnauksessa, eivät menneisyyden naruissa roikkuvina marionettinukkeina.

Eletään tänään tämän hetken ehdoilla ei eilisen sääntöihin kahlittuina muinaismuistoina.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!