perjantai 15. huhtikuuta 2016

15416

Maaliskuussa 2014 hallimestaruuksissa Moona kieltäytyi ylittämästä vesimattoa. Olimme aimmin treenanneet mattoa useita kertoja. Samana talvena Moona tunsi itsensä ahdistuneeksi ja kesken valmennuksen kieltäytyi liki totaalisesti ylittämästä vesimattoa. 
Yleensä Moona epävarmuuksistaan ja kiihtymisestään huolimatta ylittää pyynnöstäni kaiken ja kulkee perässäni minne tahansa. Nämä tilanteet olivat hämmentäviä ja ikäviä. Inhosin laittaa Moonan pahaan paikkaan. 
Yllä mainittujen tapahtumien jälkeen on tapahtunut kaikenlaista. Olen askarrellut sinisestä telttapatjasta vesimattoja. Kätevä groomini (lue äiti) teki minulle sinisestä pressusta ihan oikean vesimaton ja kyllä myö tytöt ollaan hypitty sen maton yli. Sininen pressu on raahattu kentälle valehtelematta yhdeksään estetreeniin kymmenestä viimeisen vuoden aikana. Viime kesänä Moona suostui ylittämään veden (myös pienhevosten mestaruuksien finaalissa), mutta suoriutuakseen veden ylittämisestä Moona kiihtyy hyvin paljon ja jännittyy silminnähden. 
Tällä viikolla hyppäsimme Moonan kanssa toista kertaa puolivuotisen kuntoutusjakson jälkeen. Raahasimme kentälle vesimattomme. Edellisellä hyppykerralla Moona oli liki hallitsemattoman hulvaton intoillessaan ensimmäisistä hypyistä pitkän tauon jälkeen. Nyt Moona oli epätavallisen kuuliainen ja rauhallinen. Lähestyimme kolme kertaa neljäkymmentäsenttistä estettä, jonka alla oli vesimatto. Laukka oli rentoa, mutta terävää ja rytmikästä. Mikään hevosessani ei muuttunut lähestymisen, hypyn tai sen jälkeisen laukan aikana. 
Tätä elämä on parhaimmillaan hevosten kanssa. Minuun luotettiin niin paljon, että entinen "hengenvaara" oli minun seurassani kuin vettä vaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!