perjantai 4. maaliskuuta 2016

4316

Minä olen jäärä. Periksiantamattomuuteni on ajoittain ei lähelläkään tervettä järkeä -mittaluokkaa. Tietenkin usko työskentelyn vuoria siirtävään voimaan on mahdollistanut useiden hienojen juttujen saavuttamisen, mutta asenteellani on kääntöpuolensa.
Jos syö puuron kanssa mustikoita, koska niin on aina tehnyt, ei koskaan tiedä mille mansikoiden ja puuron yhdistelmä maistuu.
Jos kesälomamatka suuntautuu aina Helsinkiin, ei koskaan pääse nauttimaan kesäisestä Porvoosta. Saattaa tietenkin olla, että Porvoo ei ole Helsingin veroinen. Jos uuden kokeilu osoittautui virheeksi, osaa arvostaa vanhaa entistä enemmän. Toisaalta uusi voi olla jotain tajunnanräjäyttävän upeaa.

Minulla on ollut periaate. Ei korvakoruja. Olen äitin tyttö. Äitillä ei ole korviksia ja siksi ei pikku-Viivikään niitä ikinä halunnut. Kouluikäisenä minusta oli siistiä olla vähän outo, kun kaikilla muilla tytöillä tuntui olevan korvareiät. Ja niin minä olin luonut itselleni Viivi-ei-korvakoruja-identiteetin. Joku aika sitten huomasin ihailevani helmikorvakoruja. Minusta ne olivat tyylikkäät ja kauniit. En kuitenkaan voinut ajatella niitä itselleni, olinhan ei-korvakoruja-Viivi.
Reilu viikko sitten huomasin taas ajattelevani helmikorviksia ja periaatteitani. Kysyin itseltäni, miksi minä en voi ottaa korviksia. Olenko periaatteideni vanki? Kuka sanoo, etten saa muuttua? Mikä olisi kamalinta, mitä korvareikien ottamisesta voisi seurata? Niinpä niin... olin naurettavien ajatusteni kahlitsema.
Siltä istumalta laitoin viestin tädilleni ja kysyin saanko antaa 8-vuotiaalle kummitytölleni lahjaksi korvareiät samalla kun ottaisin itsellenikin. Lupa heltisi. Muutama levoton ilta ja yö kului ja niin minä istuin kultasepänliikkeessä 8-vuotiaan kanssa, joka otti reiät itselleen juuri ennen minua.
Nyt olen ylpeä itsestäni kuin olympiavoittaja.

On puhdistavaa ravistella omia "minun on pakko" -asenteita. Uuden kokeileminen saa jo kasvuiän ohittaneessa naisessa aikaan yllättävää venymistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!