tiistai 29. maaliskuuta 2016

29316

Reilu vuosi sitten Moona vietti Viikin hevossairaalan teho-osastolla viisi päivää taistellen hengestään. Toipuminen vakavasta suolistotulehduksesta jatkui kotona kuukausien ajan. Pelkäsin todella, että menettäisin rakkaani. 
Runsas viikko sitten sairastuin. Tulehdus imusolmukkeessa. Kohtuullinen määrä kipuja. Peloteltiin verenmyrkytyksellä ja tulehduksen leviämisen vaaroilla. Lääkitys jatkuu edelleen ja olo on kohtuullisen heiveröinen. Uskallan varovaisesti sanoa, parempaan suuntaan ollaan menossa.
Itsekseen kipujen ja pelkojen kanssa ehtii mietiskellä. Kaikkeuden mittakaavassa minun kipuni ja ahdistukseni ovat olemattomia. Minun mittakaavassani mittaamattoman suuria. Koettelemukset eivät tee minusta parempaa ihmistä, mutta luulen tarkastelevani maailmaan hieman muuttunein aistein.
Totta maailma on epäreilu, hallitsematon ja vaarallinen paikka elää. Onnen lahjat eivät mene tasan. Minulla on vaikeuksia. Sinulla on vaikeuksia, mutta aina löytyy joku, jolla on vielä vaikeampaa tai helpompaa. Vertailu on siis turhaa. Kuolemanpeloissani ajattelin, että haluan käyttää mahdollisimman vähän aikaa kärsimysten ja vääryyksien vatvomiseen. Haluan nähdä enemmän elämän mahdollisuuksia kuin jumiutua rajoitteisiin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!