maanantai 1. helmikuuta 2016

1216

Omituinen epävarmuus on kaihertanut mieltäni. Kaikki on ok, mutta... jokin hiertää. Kysyin itseltäni: Olenko onnellinen? 
… 
Liian pitkä hiljaisuus. Jatkokysymys: Mitä ylipäätään on olla onnellinen? 
Jälleen hiljaista. 
Tapaus vaatii selvitystöitä. Ajattelen liian monimutkaisesti, jos en osaa sanoa, mitä on minun onnellisuuteni.
Piru perkule nainen. Laske rimaa. Älä yritä mitään ylevää ja maailmoja mullistavaa. Sinä tiedät itsesi parhaiten. Sinä tiedät mikä on onnellisuutta sinulle. Tieto saattaa olla piilossa kiireen, epävarmuuden, pelkojen ja velvollisuuksien peiton alla, mutta siellä se on. Tarvitaan vain hieman penkomista ja pöllyytystä.

Minulle onnellisuus on levollisuutta. Tunne siitä, että maailma ei romahda, vaikka mokia sattuu.
Onnellisuus on nöyryyttä omaa tekemistä kohtaan. Se on uskoa, että rehellisellä suhtautumisella omaan tekemiseen on mahdollista siirtää miltei vuoria, ainakin mäkiä.
Onnellisuus on rohkeutta. Onnellisuus on välittämistä ja kohtaamista.
Lisäksi onnellisuus on vaniljakahvia aamulla ja keso-raejuustoa illalla. Onnellisuus on kainalossa röhnöttävä russeli ja leipäpaloja taskusta ryöstävä poni.


2 kommenttia:

  1. Sä kirjotat niin ihanasti, ja voimaannuttavasti! Kiitos siitä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Kiitos viestistäsi ja mukavasta palautteesta. Ihan huikeeta, jos kirjoitukseni ovat myös muille kuin itselleni voimauttavia :)

      Poista

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!