sunnuntai 28. helmikuuta 2016

28216

Olen itkenyt useamman kuin yksi ja kaksi kertaa syystä, että en ole saanut Moonaa etenemään mieleiselläni tavalla puomitreeneissä.
Tänään itkin hulvattoman hevoseni kiihdytellessä yksinkertaisten puomien välillä.
Puolivuotta sitten olisin itkenyt taitamattomuuttani ratsastaa vaikeaa hevosta.
Tänään itkin onnesta, että voimme kokeilla muutamaa puominylitystä.
Elämä on jännä. Kokemukset värittävät vanhat kuvat uusin värein.

torstai 25. helmikuuta 2016

25216

On olemassa välineitä ja kikkoja, jolla voi suoristaa mutkia hevosten kanssa työskentelyn polulla.
Olen kokeillut kaikenlaista. 
Joistain on hyötyä.
Jotkut toimivat jollekin.
Toisista on hetken hyöty.
Eräät ovat hyödyttömiä.
Muutamat ovat haitallisia.

Olen hätäinen. Kaikkihetimiulleheti on minulle luonteenomaista.
Kuitenkin eniten olen oppinut rakastamaan hidasta, mutta rehellistä kanssakäymistä.

Ei ole niin suurta voittoruusuketta, jonka antaisin siitä, että voin riisua hevoseni kaikista hallintavälineistä vapaaksi pihalla ja luottaa sen seuraavan minua.

Vain vapaudessa voi osoittaa luottamuksen pyytettömyyden.

lauantai 20. helmikuuta 2016

20216

Kannattaako murehtia vanhuudesta - olen tänään nuorempi kuin tulen enää elämäni aikana olemaan.
Kannattaako vihata näkymää peilistä - tutun tuttu on syntymäsokea, eikä ole koskaan voinut katsella omaa peilikuvaansa.
Kannattaako hermostua kaupassa, kun Keso on loppu - ikäiseni kenialaisnainen ei ole koskaan päässyt maistamaan lemppariraejuustoani.
Kannattaako jäädä vatvomaan epäonnistumista valmennuksessa - vuotta nuorempi kaveri ei päässyt perheen talousvaikeuksien takia edes ratsastustunneille.
Kannattaako murahtaa tympeästi iskälle - äidilläni ei ole enää isää, jolle olla töykeä.
Kannattako ylipäätään käyttää elämäänsä ikävissä ajatuksissa vellomiseen - alakouluaikainen ihastukseni ei saanut elää edes kaksikymppiseksi.
Älä haaskaa hetkeäkään!



keskiviikko 10. helmikuuta 2016

10216

Pidän naurusta. Nautin hulluttelusta. Riemastun sanoilla leikittelystä. Villiinnyn tilannekomiikasta.
Omalla tavallani olen kuitenkin tylsä tosikko - oikea ilonpilaaja.
Pahoitan mieleni sananpuolikkaasta.
En sano vastaan, mutta jään murehtimaan.
Sellainen minä olen; huoli-hamsteri.
Koska tunnen itseni ja taipumukseni, haluan omalla käytökselläni välttää turhan painolastin kasaamista muille.
On avartavaa muistaa, että jokaisen kunhan vitsailin taakse kätkeytyy ripaus totuutta.
Jokainen mie en tiennyt sisältää tiedon murusen.
Jokainen mie en välitä kantaa mukanaan tunteenpoikasta.
Jokaisen miulle kuuluu ihan hyvää mukana on häivähdys pelkoa, tuskaa ja epävarmuutta.


maanantai 1. helmikuuta 2016

1216

Omituinen epävarmuus on kaihertanut mieltäni. Kaikki on ok, mutta... jokin hiertää. Kysyin itseltäni: Olenko onnellinen? 
… 
Liian pitkä hiljaisuus. Jatkokysymys: Mitä ylipäätään on olla onnellinen? 
Jälleen hiljaista. 
Tapaus vaatii selvitystöitä. Ajattelen liian monimutkaisesti, jos en osaa sanoa, mitä on minun onnellisuuteni.
Piru perkule nainen. Laske rimaa. Älä yritä mitään ylevää ja maailmoja mullistavaa. Sinä tiedät itsesi parhaiten. Sinä tiedät mikä on onnellisuutta sinulle. Tieto saattaa olla piilossa kiireen, epävarmuuden, pelkojen ja velvollisuuksien peiton alla, mutta siellä se on. Tarvitaan vain hieman penkomista ja pöllyytystä.

Minulle onnellisuus on levollisuutta. Tunne siitä, että maailma ei romahda, vaikka mokia sattuu.
Onnellisuus on nöyryyttä omaa tekemistä kohtaan. Se on uskoa, että rehellisellä suhtautumisella omaan tekemiseen on mahdollista siirtää miltei vuoria, ainakin mäkiä.
Onnellisuus on rohkeutta. Onnellisuus on välittämistä ja kohtaamista.
Lisäksi onnellisuus on vaniljakahvia aamulla ja keso-raejuustoa illalla. Onnellisuus on kainalossa röhnöttävä russeli ja leipäpaloja taskusta ryöstävä poni.