perjantai 22. tammikuuta 2016

22116

Olen ehkä maailman kolmanneksi nuukin ihminen. Kakkonen on isäni (iskällä muun muassa on paikassa nimeltä jemma Vauhdin Maailman vuosikertoja ajalta ennen syntymääni). Ykkönen on isäniäiti (mummolla on tallessa yläkerrassa pestyjä ja kuivattuja tyhjiä maitotölkkejä 80-luvulta). Mummo kertoi minulle tällä viikolla, että on käyttänyt tällä vuosituhannella kaikissa juhlissa samaa mekkoa. Tämä tarkoittaa lukemattomia rippijuhlia, valmistujaisia, syntymäpäiviä ja ties mitä koirannimipäiviä.
Mikäli ei tapahdu mitään dramaattisia käänteitä esimerkiksi marsilaisten hyökkäystä Maahan hurmaava serkkuni, mummon rakas tyttärentytär, iskän siskontyttö saa painaa keväällä kutreilleen mustavalkolakin. Tiedossa on juhlat. 
Mummo jatkoi juhlapukeitumisteemasta. Hän kertoi, että kaapissa roikkuu ainakin puolenkymmentä liki käyttämätöntä juhla-asua. Kaikki käyttökelpoisia ja päälle mahtuvia (en lakkaa ihastelemasta, kun mummo kertoo olevansa tänä päivänä samoissa mitoissa kuin nuorena vaimona muuttaessaan Pallaitniemelle vuosikymmeniä sitten). Varastossa olevasti mekkovalikoimasta ja säästäisyydestään huolimatta mummo ilmoitti, että haluaa hankkia uuden asun tyttärentyttärensä juhliin. En ehtinyt kysyä miksi, miksi juuri nyt? Haluan, koska voin. Ei ihmisen elämässä liian usein ole juhlia. Meillä on syytä juhlia ja haluan nauttia siitä täysin rinnoin, koska voin.

Koska minä voin.

Jos olen oppinut säästäväiseksi mummon opissa, toivon, että olen saanut edes murusen mummon elämänasenteesta, nöyrästä elämänarvostuksesta ja reilusta karjalaisesta elämänilosta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!