sunnuntai 10. tammikuuta 2016

10116

Positiivisuus on helppo valinta aurinkoisena heinäkuun iltapäivänä onnistuneen kisapäivän jälkeen.
Sitten on päiviä niin kuin tänään. Pakkanen jäykistää sormet ja varpaat. Elohopea on lähempänä viittäkymmentä kuin nollaa. Kroppani jokainen solu anelee jättäytymään sänkyyn sikiöasennossa. Näinä päivinä olen varma, että olen sukua muumeille - minun pitäisi olla talviunilla. Naamani on ruma ja kehoni sulokas kuin klonkulla. Hevosten kanssa ei suju. Ärsyttää, etten osaa paremmin. Hävettää, että alennun surkutteluun. Pelkään - epäonnistumista. 
Tänään on soturipäivä. Päivä koettelee unelmia - kuinka paljon haluan. Voin toki luovuttaa ja asettua katkeran urputtajan rooliin. Voin myös ajatella, että tämä on päivä, jonka muistan unelmieni päivänä: silloin oli hiton tiukat paikat, mutta onneksi jatkoin muuten en olisi tässä ja nyt. Soturipäivät ovat välttämättömiä. Ne ovat suolaiset kyyneleet, joiden jälkeen makeiset maistuvat herkullisemmilta kuin oikeasti ovatkaan. Ilman soturipäiviä ei ole unelmia. Ne kasvattavat unelmista arkea suurempia, kermakakkuja ruisleipien joukossa. Soturipäivät ovat inhottavia, kun ne sattuvat kohdalle, mutta ne on vain elettävä. Eilisen soturipäivät tekevät huomisen juhlan. 





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!