keskiviikko 28. lokakuuta 2015

281015

Facebook kysyy: Mitä mietit?

Juuri nyt mietin, mitä minun pitäisi ryhtyä tekemään. Työni kirjastotätinä päättyvät pian. Minulla on maisterin paperit, mutta surkeat saumat työllistyä mihinkään tutkintoani liki liippaavaan. Juu tiedetään - tää nyt on vaan tää aika. Välillä tuntuu, että maailmassa ei ole järjen hiventäkään. Aivot asettuvat off-line tilaan, kun pitäisi miettiä, mitä elämälläni tekisin. Ja ihan kuin en olisi tarpeeksi pyörällä päästäni tämän elämänsoppani kanssa, katsovat jotkut ihmiset tarpeelliseksi hämmentää omilla kapustoillaan keittoani. Hyvää kai ne tarkoittavat, mutta hyvillä aikeilla ei aina saada maukasta keitosta. Ei pippuria mansikkakeittoon, vaikka lihasopassa se on ehdoton. Sanoivat: nyt se on Viivin lähdettävä isoon ja oikeaan maailmaan.

Ei tuntunut kivalle. Onko elämä täällä leikkiä? Voiko oikein elää vain kasvukeskuksissa? Pitääkö kunnollisen ihmisen ajatella aina ensin työuraa ja sitten vasta muita juttuja?

Sitten kävelen kuulaassa syyskuunlopun aamussa Moonan kanssa. Kotitien reunoja vartioivat koivut kylpevät auringon kultapölyssä. Russelilauma pöhisee omia juttujaan rinnallamme. Tässä juuri nyt kaikki näyttää selvälle. Tämä on minun kotini. Taidan kuulua tänne. Maailma tuntuu niin paljon ymmärrettävämmälle pienen ruskean selässä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!