torstai 22. lokakuuta 2015

221015

Piskuinen okranpunaiseni.
Pukittelee vinkuen viskaten murheeni kauas pois.
Löntystää levollisesti laannuttaen rauhattomuuteni myrskytuulet.
On kuriton, jotta ymmärrän oman rajallisuuteni.
Tottelee ajatuksen voimalla, jotta uskon taitoihini.

KIITOS, että saan kulkea palan matkaa kanssasi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!