keskiviikko 16. syyskuuta 2015

16915

Kauden viimeisen kisan piti olla helppo juttu. Lyhyt kuljetus. Pienempi areena. Ei menestyspaineita, sillä niin paljon hyvää oli jo tällä kaudella saatu.

Kilpailua edeltävänä iltana Moonan liki aina kuivat etujalkojen jänteet olivat hieman turvoksissa. Huolestuin. Kuitenkin sanoin itselleni Älä hössötä. Olet vainoharhainen ja ylihysteerinen. Pieni turvotus on ihan ok. Huominen vain jännittää.

Kisa-aamuna Moona oli ihan tavallinen. Ravaten juoksi heppa-autoon ja sanattomasti minulle kertoi Kivaa lähdetään reissuun.

Olin jo unohtanut illallisen huolen jaloista. Matkalla kävi pieni oho-tilanne. Äkkijarrutus hitaasta 60 kilometrin tuntivauhdista. Moona-osastolta kuului pahaenteinen kolina.

Kisapaikalla Moona odotteli vuoroaan normaaliin tapaansa – malttamattomasti.

Verryttelyssä Moona oli hieman tahmea. En ollut huolissani. Joskus Moona on verkatessa tällainen, mutta radalla kuitenkin villin riehakas.

Radalla ykkösesteestä lähtien tiesin, että jotain on vinossa. Moona liikkuu väkinäisesti. Hyppää epävarmasti ja kankeasti. Meidät hylätään helpolla radalla.

Viikko sitten Moona posotti vaativalla Ypäjän derbykentällä välittämättä vierasöistä ja pitkästä matkustuksesta. Nyt helpolla kentällä ja lyhyen kuljetuksen jälkeen mikään ei suju. En ratsastakaan kovin hyvin.

En ollut erityisen pettynyt. Olin huolissani. Mikä on vialla? Moona ei kieltäydy lempipuuhastaan (syömisen jälkeen) ilman hyvää syytä.

Olen nyt useamman päivän ajan soutanut ja huovannut. Analysoinut ja spekuloinut. Jäykkyys saattoi johtua äkkijarrutuksesta. Kipuja saattoi olla jänteissä. En ehkä ollut ollut kisa-aattoiltana vainoharhainen, vaan tarpeeksi tarkka. En vain luottanut omiin havaintoihini. Asiaa selviteltyäni kuulin luotettavasta lähteestä neiti hevosen riehuneen tarhassa edellisenä iltana.

Tänään Moona liikkuu puhtaasti, mutta jaloissa on edelleen turvotusta. juuri nyt emme treenaa, vaan toivumme.

Voisin olla harmissani menetetystä aluemestaruudesta, joka oli tyrkyllä, mutta minä olen kiitollinen. Leikitään ajatuksella, että olisimme voittaneet. Olisin riemuinnut ja ollut iloinen. Olisin jatkanut treenejä Moonan kanssa läpi talven samaan malliin. Miksi muuttaa toimivaa konseptia. Olisimme sillä treenillä varmasti hyvässä kondiksessa ensi kesän kisoissa.

Nyt on kuitenkin toinen totuus. Olen joutunut ajattelemaan. Epäonnistuminen pakottaa miettimään asioita. Kuinka toimia toisin ettei tämä toistu? Kuinka vaalia terveyttä paremmin? Kuinka ratsastaa paremmin, jotta osaan auttaa Moonaa radalla hänen epävarmuushetkillään? Iso pyörä on laitettu pyörimään. Suunnittelen uusia valmennuskuvioita. Haluan oppia lisää, katsoa ratsastusta eri näkökulmasta. Haluan olla tarkempi hevosten terveyden suhteen; olla vieläkin säntillisempi.

Muutoksilla treenaan eri tavalla kuin ennen. Luultavasti tällä systeemillä olen jossain ihan muualla, kuin vanhan systeemini avulla. Toivottavasti ensi vuonna voin katsoa taaksepäin syksyyn 2015 ja ajatella Onneksi mokasin, onneksi oli pakko muuttua, muuten en olisi koskaan voinut saavuttaa näitä juttuja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!