keskiviikko 30. syyskuuta 2015

30915


15 ei ole vielä lopussa. Empimättä voin kuitenkin todeta: aika paljon on tapahtunut. Tähän ei ole tarpeen kirjoittaa kaikkea – pikakelaus riittää. Pelkäsin menettäväni Moonan mystiselle suolistosairaudelle. Valmistelin ja esitin 5-vuotiaan orini sekä kantakirjauksessa että 5-vuotiaiden laatuarvostelussa Suomen hevosurheilun Mekassa Ypäjällä. Moona toipui sairaudestaan ällistyttävän nopeasti ja pääsin starttaamaan hänen kanssaan niin pienhevosten mestaruuksissa kuin suomenratsujen kuninkaallisissakin. Loppukauteen mahtui muutama tarkkaavaista analyysiä vaativa kieltäytyminen. Vaikka mutkia on ollut matkalla, voin sanoa: olen saanut kokea paljon ja voin olla tyytyväinen. Olen kuitenkin sen sorttinen ihminen, että kysyttäessä, pitäydytkö tyydyttävässä vai haluatko parasta; valitsen empimättä jälkimmäisen vaihtoehdon. Lähden muutaman viikon kuluttua hakemaan oppia uudelta valmentajalta. Olen tehnyt kriittisiä havaintoja omasta istunnastani ja ratsastuksestani. Istahtaessani satulaan alkaa päässäni pyöriä nauha yhtä pitkät kyljet, katse ylös, jalat lähelle hevosen kylkiä, ajattele takajalkoja, älä sido edestä… Varasin itselleni ja assari-äidille opintomatkan Göteborgiin katsomaan maailman cupin finaalia. Hienosäädän vieläkin hevosten ruokintaa.
Jossittelu on minusta perseestä, siksi en halua tehdä asioita hyvin, vaan paremmin. Minulla on ensi vuodelle mielessä hienoja juttuja, mutta eniten rakastan näitä päiviä – syyskuun tuulta omalla kentällä, kolmea kulahtanutta maapuomia, pientä ruskeaa hevosta, joka suorittaa tehtävän täsmällisemmin ja tarkemmin kuin edellisellä kerralla. Nämä ovat minun unelmieni hetkiä – tämä on yhteistyötä – sanatonta yhteisymmärrys 500-kiloisen eläimen kanssa.
Lopuksi haluan vielä jakaa legendaarisen tennispelaaja Andre Agassin ajatuksen. Ei varmaankaan tarvitse perustella – allekirjoitan joka sanan:
Mikään ei korvaa kovaa työtä. Paljon hyviä asioita on odottamassa sinua väsymyksen tuolla puolen. Pidä siis huoli, että rehkit itsesi väsymykseen asti. Silloin opit todella tuntemaan itsesi. Ellet harjoittele lujasti, et ansaitse myöskään voittoa.
Kuva: Suvi Väisänen
 

lauantai 19. syyskuuta 2015

19915

Säntillinen hevosenhuoltaminen on minulle itsestäänselvyys. Ystävän hyvinvointi on kaiken lähtökohta. Lisäksi ajattelen, että huolellisella hoitamisella hevosia on mahdollista treenata laadukkaammin. Laadukkaammat treenit taas mahdollistavat paremmat kilpailusuoritukset.
Edellinen on vain pohjustusta tulevien ajatusten ymmärtämiselle. Tänään on ollut ihana rauhallinen lauantai. Olen saanut puuhailla omaan tahtiin mitä haluan. Olen ratsastanut molemmilla pienillä suomenhevosillani. Päivän oivallus ponnahti tietoisuuteeni harjaillessani Moona treenien jälkeen. Olin jo tehnyt kaikki normaalit ratsastuksen jälkeiset huoltotoimenpiteet venyttelystä varusteiden puhdistukseen. Uskonnolisten rituaalien täsmällisyyttä muistuttavan huoltomantrani jälkeen jäin harjailemaan levollisesti nuokkuvaa hevostani. Ylimääräinen harjaaminen on kaiken järkevän, tarpeellisen tai hyödyllisen ulkopuolella. Huomasin harjailleeni Moona liki puolituntia vain siksi, että tämä päämäärätön puuhastelu oli minusta ihanaa. 
Kuinka minä rakastankaan näitä hevosia? Rakastan kuin 7-vuotias heppahullu Viivi, vaikka vuosia ja kokemuksia on välissä enemmän kuin jaksan muistaa.
Kuva: Heidi Halttunen

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

16915

Kauden viimeisen kisan piti olla helppo juttu. Lyhyt kuljetus. Pienempi areena. Ei menestyspaineita, sillä niin paljon hyvää oli jo tällä kaudella saatu.

Kilpailua edeltävänä iltana Moonan liki aina kuivat etujalkojen jänteet olivat hieman turvoksissa. Huolestuin. Kuitenkin sanoin itselleni Älä hössötä. Olet vainoharhainen ja ylihysteerinen. Pieni turvotus on ihan ok. Huominen vain jännittää.

Kisa-aamuna Moona oli ihan tavallinen. Ravaten juoksi heppa-autoon ja sanattomasti minulle kertoi Kivaa lähdetään reissuun.

Olin jo unohtanut illallisen huolen jaloista. Matkalla kävi pieni oho-tilanne. Äkkijarrutus hitaasta 60 kilometrin tuntivauhdista. Moona-osastolta kuului pahaenteinen kolina.

Kisapaikalla Moona odotteli vuoroaan normaaliin tapaansa – malttamattomasti.

Verryttelyssä Moona oli hieman tahmea. En ollut huolissani. Joskus Moona on verkatessa tällainen, mutta radalla kuitenkin villin riehakas.

Radalla ykkösesteestä lähtien tiesin, että jotain on vinossa. Moona liikkuu väkinäisesti. Hyppää epävarmasti ja kankeasti. Meidät hylätään helpolla radalla.

Viikko sitten Moona posotti vaativalla Ypäjän derbykentällä välittämättä vierasöistä ja pitkästä matkustuksesta. Nyt helpolla kentällä ja lyhyen kuljetuksen jälkeen mikään ei suju. En ratsastakaan kovin hyvin.

En ollut erityisen pettynyt. Olin huolissani. Mikä on vialla? Moona ei kieltäydy lempipuuhastaan (syömisen jälkeen) ilman hyvää syytä.

Olen nyt useamman päivän ajan soutanut ja huovannut. Analysoinut ja spekuloinut. Jäykkyys saattoi johtua äkkijarrutuksesta. Kipuja saattoi olla jänteissä. En ehkä ollut ollut kisa-aattoiltana vainoharhainen, vaan tarpeeksi tarkka. En vain luottanut omiin havaintoihini. Asiaa selviteltyäni kuulin luotettavasta lähteestä neiti hevosen riehuneen tarhassa edellisenä iltana.

Tänään Moona liikkuu puhtaasti, mutta jaloissa on edelleen turvotusta. juuri nyt emme treenaa, vaan toivumme.

Voisin olla harmissani menetetystä aluemestaruudesta, joka oli tyrkyllä, mutta minä olen kiitollinen. Leikitään ajatuksella, että olisimme voittaneet. Olisin riemuinnut ja ollut iloinen. Olisin jatkanut treenejä Moonan kanssa läpi talven samaan malliin. Miksi muuttaa toimivaa konseptia. Olisimme sillä treenillä varmasti hyvässä kondiksessa ensi kesän kisoissa.

Nyt on kuitenkin toinen totuus. Olen joutunut ajattelemaan. Epäonnistuminen pakottaa miettimään asioita. Kuinka toimia toisin ettei tämä toistu? Kuinka vaalia terveyttä paremmin? Kuinka ratsastaa paremmin, jotta osaan auttaa Moonaa radalla hänen epävarmuushetkillään? Iso pyörä on laitettu pyörimään. Suunnittelen uusia valmennuskuvioita. Haluan oppia lisää, katsoa ratsastusta eri näkökulmasta. Haluan olla tarkempi hevosten terveyden suhteen; olla vieläkin säntillisempi.

Muutoksilla treenaan eri tavalla kuin ennen. Luultavasti tällä systeemillä olen jossain ihan muualla, kuin vanhan systeemini avulla. Toivottavasti ensi vuonna voin katsoa taaksepäin syksyyn 2015 ja ajatella Onneksi mokasin, onneksi oli pakko muuttua, muuten en olisi koskaan voinut saavuttaa näitä juttuja.