sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

21615

Mikä tuo elämääsi negatiivisia ajatuksia? Mikä saa pinnan kiristymään?
Just nyt tätä ärsyttäisi, ettei ole kesälomaa. Sitten inhottaa, että kaupassa oli lempijugurtti loppu. Harmittaa, että Moona oli särkenyt taas ruokakipponsa. Ahdistaa, koska 99% vaatteistani näyttää tyhmältä päälläni. 
Kukaan ei selviä elämästä ilman näitä arkisia pikku vastoinkäymisiä. Minä huomaan itsestäni todella huolestuttavan piirteen: jään vatvomaan näitä pikkujuttuja ihan liikaa.
Entä sitten kun tuttava saa syöpädiagnoosin? Läheinen ystävä on autokolarissa? Sukulaisperheen naapuri tappaa itsensä? Luokkakaveri löydetään hukkuneena?
Elämässä on koettelemuksia ja koettelemuksia. Kesälomattomuus on aika kevyttä hukkumisen rinnalla. Viisi kiloa painoa sinne tai tänne ei tule mieleen silloin kun kuulee sairastavansa syöpää.
Kuinka sitä osaisi olla niin avarakatseinen, että ei muuttuisi arjessa pikkumaiseksi lempijugurtin loppumisesta ärsyyntyväksi. Että eläisi joka päivä kiitollisena ja välittämättä pikkuhankaluuksista, kuin suuressa kamppailussa taistellut.

6 kommenttia:

  1. Viisaita sanoja! Itseltäkin niin kovin usein unohtuu kuinka hyvää elämä oikeesti onkaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Sinä ja minä ei varmasti olla ainoita, joilla arjessaa meinaa unohtua kuinka onnekas sitä onkaan. Onneksi elämään mahtuu näitä kiitollisuushetkiäkin, jolloin oman elämän hyvyyden näkee :)

      Poista
  2. No nyt minuu kävi ärsyttää ku miun kommentti hävis... :/

    jotain tällaista kuitenkin yritin kirjoittaa...

    miul on ollu syöpä. ja kyllä... olen ihan just tasan todella ärsyyntynyt jos miun lemppari jogurtti on kaupasta loppu. tai kesälomaa ei olis... tai ihan mitä tahansa muuta vastaavaa...

    kertooko jotain ihmjisenpinnallisuudesta: sain kuulla että miulla on pahalaatuinen munasarjakasvain vuonna 2003 joulukuussa. tammikuussa 2004 menin jo helsinkiin naistenklinikalle tutkimuksiin ja hoidon suunnitteluun... missä vaiheessa elämä repesi?? siinä vaiheessa kun lääkäri antoi maksusitoumuksen peruukkiin...

    mie itkin sydänfilmissä kunnon aku ankka itkua... näin jälkikäteen oikeesti minuu naurattaa oma käyttäytyminen... sillon ei naurattanut.

    nyt oon ollu 11 vuotta terveen papereilla... tosin tuo syöpämerkintä kulkee koko loppuelämän miun kanssa... menin sitten pankkiin hakemaan lainaa tai vastaavaa... aina mie olen se syövän sairastanut.. mut silti... mie selvisin ja kiukuttelen nesteellä jos miun lemppari riisikakut on loppu... tai jos en saa oikein paahdettua kahvia...

    nää on tunteita... ja kun on tunteita, ni on elämä...

    yritän kuitenkin elää niin, etten anna noiden ärsytysten vallata elämää, vaan mie olen onnellinen et mie elän, miulla on kaksi aivan mahtavaa hevosta ja kaksi aivan idioottia mutta niin rakasta koiraa... miul on mies ja koti ja työpaikka. miul on asiat oikeestaan aika kivasti. ja silti mie minuu välillä ärsyttää todella turhat asiat

    vaikka mie olen tuon syöpähelvetin läpi käynyt, en silti kyseenalaista kenenkään ärsytyksiä tai murheita... jokaiselle ihmiselle kuulemma annetaan mitä pystyy kantamaan. jokaisella on omat ristinsä sekä ilonsa.

    ja elämä on kaikessa kurjeedessaan aika hitin mahtavaa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hittiläinen Makkonen, oon niin samaa mieltä elämä on mahtavaa! Kiitos tästä avautumisesta ja pohdiskeluista.

      Poista
  3. Enkä osaa näköjään kirjoittaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pyh ja pah.. monta lausetta hyvin selvää suomea oot saanut tuotettua :D

      Poista

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!