maanantai 15. kesäkuuta 2015

15615

Kaikki eivät voi olla suosikkeja. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kakkonen olisi huono. Moona on minun ensimmäiseni. Erityinen. Kaikenlainen neutraali suhtautuminen häneen on minulle mahdotonta.
Tasan viisi vuotta sitten syntyi pikkuveli. Toivoin urheilullista, suurta tammaa, jolla on paljon merkkejä. Sain pienen merkittömän maitokahvinvärisen orin. Kaspar ei ole koskaan minulle samanlainen kuin Moona. Minulla on ollut huono-omatunto siitä mille minusta tuntuu. Olenko huono ihminen, jos toinen on toista tärkeämpi? Luulen, että tämä on inhimillistä. Olen oppinut rakastamaan molempia omalla tavallaan. Olen opetellut elämään pienen ja ujon rääpäleen kanssa. Vieläkin unohdan välillä, että tämän kanssa ei sännätä uusiin juttuihin suin päin sotalauluja hoilaten (näin toimimme Moonan kanssa). Mutta olen oppinut toisenlaista elämää. Viidessä vuodessa olemme opetelleet toisiamme ja meillä synkkaa jo ihan kivasti. Tänään en voi kuin hämmästellä missä vaiheessa minun pienestä rimppanasta on kasvanut urheilullinen teinipoika.  
Hyvää viisivuotispäivää pikkuiseni!

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!