sunnuntai 31. toukokuuta 2015

31515

Kun nousen hevosen selkään avaan portin, jonka suljen perässäni. Huolet, stressi, murheet ja epävarmuus jäävät ulkopuolelle.
Hevosen kanssa ollaan hetkessä. Hengitetään yhdessä. Unohdetaan todellisuus. Eletään vaan.

Tänään olen ratsastanut ihanilla hevosilla. Näistä hetkistä minä elän.

torstai 28. toukokuuta 2015

28515

Viisuvoittaja Conchita Wurst julkaisi pysähdyttävän suihkukuvan
Ex-teinivaimon manageriäiti otti hatkat - pornofilmi oli liikaa
TIS-Krista ei vastaa Samin kosintaan
 
 
Nopea vilkaisu kolmen suuren suomalaisen lehden nettiuutisiin. Parrakkaaksi naiseksi pukeutuvan miehen suihkukuva. Ex-teinivaimon manageriäiti - mikä titteli?!?!? TIS-Krista... Mikä on TIS? Kuka on Krista, entä kuka Sami? Eivät ilmeisesti ole menossa naimisiin...
Tällaista meille tarjotaan luettavaksi. En kyllä lue. Ei kiinnosta. Pakko on ihmetellä, että nämäkö ovat valtakunnallisesti merkittäviä aiheita, joista monet ovat kiinnostuneita?
Ei julkisuudessa esiintyville ihmisille tapahtuu päivittäin hienoja asioita, joista asianosaisten lisäksi ei tiedä kukaan muu. Välillä he eivät itsekään huomaa hetket erityislaatuisuutta.
Pyyteetön apu naapurilta. Lemmikin levollinen uni sylissä stressaavan työpäivän jälkeen. Käsi toisen kädessä. Odottamaton kohteliaisuus tuntemattomalta. Viimeinen koe läpäistynä. Ensimmäinen kuperkeikka. Kahvikupponen mummon kanssa. Itsevarma olo kampaajan loihtimien uusien hiuksien takia.
Koemme hiljaisia ihmeitä, joista ei kirjoiteta lehdissä. Huomaammeko niitä kun aivoihimme tykitetään jatkuvasti tietoa ex-teinivaimojen manageriäideistä ja TIS-Kristoista?
 
Minä haluan huomata pienet ihmeet.


tiistai 26. toukokuuta 2015

26515

Olen laiminlyönyt harjoittelun.
Liioittelin.
En ole lakannut treenaamasta, mutta erityisesti yksi osa-alue on ollut hunningolla.

Uskon siihen, että omia ajatuksia voi harjoittaa.
Toiston avulla voi omaksua ja ylläpitää uusia tapoja lähestyä maailmaa.

Elämä tuo eteemme kaikenlaista.
Voin pelätä kaikkea mahdollista, mikä voi mennä pieleen
tai voin odottaa innolla kaikkia onnistumisen mahdollisuuksia.

Aurinkoinen elämänasenne ja positiivinen suhtautuminen asioihin, vaativat harjoittelua siinä missä puolivoltti tai maraton.

Havainto itsestäni: olen lipsunut takakireäksi ja kiukkuiseksi.
Tilanteen muuttaminen vaatii positiivisuuskunnon kehittämistä.

keskiviikko 20. toukokuuta 2015

20515

Minun kohdallani havahtuminen tapahtui 21-vuotiaana. Ensimmäisen kerran tuntematon lapsi sanoi täti (toim. huom. biologisesti en ole täti [eikä tämä ole vihjailu pikkuveljeni suuntaan]). Joka tapauksessa silloin minusta tuntui aikuiselle, jopa vanhalle. Ajoittain nappaan tajunnanvirrastani ajatussäikeitä, jotka käsittelevät kokemusta iästä ja vanhenemisesta. En kuitenkaan ole sitä tyyppiä ihmisiä (ainakaan vielä), joka potee hirveitä ikäkriisejä ja murehtii vanhenemistaan.  Ennemminkin koen olevani liian kevytkenkäinen hepsankeikka, jonka pitäisi aikuistua (varsinkin silloin kun kuulen minua nuorempien tuttavien avioitumis- ja perheenlisäysuutisia).
Olen tänään 26. Viivi 15-vee pitäisi sitä ikäloppuna. Luulen, että Viivi 80-vee ajattelee kokematon tytönhupakko. Juuri nyt numerolla ei ole merkitystä. Toukokuun 20. on päivä siinä missä muutkin. Ikä ei ole mittari, jolla määrittäisin itseni. Määrittelen sen, kuka ja mitä olen, aivan toisilla asteikoilla. Toivoisin samaa kohtelua muilta ihmisiltä. Minulle on yhdentekevää näytänkö ihmisten silmissä 12-vuotiaalle vai 35-vuotiaalle. Mutta voisivatko he nähdä minut rohkeana, empaattisena ja rehellisenä, siitä minä välitän ja sellaisena toivoisin ihmisten minut näkevän ja muistavan.
 

maanantai 18. toukokuuta 2015

18515

On kummallista, kuinka helppoa on jäädä piehtaroimaan vastoinkäymisiin. On järkyttävää tajuta oma typeryytensä. Minulle on tapahtunut mahtavia asioita. Pääsin Moonan kanssa hyppäämään valmentajan silmän alle ensimmäistä kertaa sairauden jälkeen. Moonan riehakas into hyppäämistä kohtaan saa minut hymyilemään vieläkin. Helatorstaina ratsastin 2-tason kisoissa neljä hyvää rataa mukavien hevosten kanssa. Yhteispeli kivojen hevosten kanssa tuntuu onnellisen lämpimältä edelleen. Viikonlopun aikana suoritin ennalta jännittämäni personal trainer -näyttökokeet erinomaisin arvosanoin ja voin nyt tituleerata itseäni PT:ksi. Olin kovin ylpeä itsestäni.
Tänään sain tekstiviestin, että minua ei oltu valittu työpaikkaan, jonka työhaastatteluun olin valikoitunut 50 hakijan joukosta. Vaikka ymmärrän, että pelkästään haastatteluun pääseminen minun vähäisellä työkokemuksellani oli hieno juttu, tuntuu minusta musertavalle. Tajuan, että minulla ei ole mitään syytä potkia itseäni päähän. Joku minua sopivampi valittiin. Tein parhaani. Niin yksinkertaista se on. Ongelmana on: järkeily eí auta tunteisiin. Pisara negatiivisuutta voi myrkyttää saavillisen positiivisuutta.
Olen antanut itselleni luvan rypeä hetkisen riittämättömyyden ja epäonnistumisen suossa. Hetkisen jälkeen peseydyn, vaihdan vaatteet ja maalaan hymyn kasvoilleni. Huonoja juttuja sattuu, mutta niistä kannattaa jatkaa toiseen suuntaan.
Balanssin säilyttämiseksi kuvituksena hyvis-juttuja. Rakkahin Moona <3 kuva: Riina Laulajainen
 

tiistai 12. toukokuuta 2015

12515

Jos kaikkialla tuntuu olevan väärässä paikassa, missä on kotonaan? Kuljen alati tuuli hiuksissani. Olen aina menossa milloin mihinkin. Sen lisäksi, että liikun fyysisesti paikasta toiseen, henkisesti soudan ja huopaan  itseluottamuksen ja täydellisen epätoivon väliä. Olen havahtunut näkemään, että harjoittamani kipittäminen paikasta toiseen on usein pakoa itsestä. Ollessani kiireinen menemään en ehdi ajatella mitä minä olen ja mitä minä todella haluan. Vauhti ja sen luoma illuusio on turvallinen tekosyy olla huomaamatta sotkuisia mielensopukoita.

Kasvoni kertovat harvoin epävarmuudesta ja peloista. Hymy on turvallinen suoja. Haluan huolehtia ensin kaikista muista. Minulla on kultaisennoutajansyndrooma; heilutan häntääni ja haluan toisten parasta, vaikka itse olisin kuolemanheikko. Maailmassa on ihan tarpeeksi pahaa ja ahdistavaa, siksi en halua tuoda sitä kenenkään elämään tippaakaan lisää. Tilanne on kiero: haluaisin olla rehellinen ja aito. Haluan tuoda ainoastaan iloa kanssaihmisille. Entä jos näitä tavoitteita ei voi toteuttaa yhtä aikaa? Vaikka tarkoitan hyvää jakaessani hyvää, teenkö samalla hallaa jollekin muulle - itselleni? Olen heräillyt ajatukseen: jos ajattelen aina ensin kaikkien muiden etua, kuka minun puoliani pitää, jos en minä itse?

Minä uskon, että asiat eivät muutu, jos niitä ei muuta itse. Kukaan ei tule koskaan hopealautasella tuomaan minulle onnellisuutta,  menestystä ja kaikenlaista muuta hyvää. On turhaa vain odottaa. Uskon, että hymy muuttuu aidoksi, kun jaksaa vain hymyillä. Uskon, että työ muuttuu tuloksiksi, kun jaksaa tehdä myös niinäkin päivinä, kun tuntuu pahalle. Polkua on helpompi kulkea hymyillen ja rakastaen. Hymy ei tule aina itsestään, mutta jos ei yritä ei se tule ollenkaan. Minä haluan olla omaa valoani loistava aurinko, en kalpea toisten valoa lainaava kuu.

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

6515

Lilli 25 vuotta 164cm 50kg
Aino 25 vuotta 164cm 58kg
Roosa 25 vuotta 164cm 68kg
Kaikki naiset käyvät töissä. Syövät päivittäin hyvin samalla tavoin; perusterveesti. Harrastavat kuntoliikuntaa säännöllisen epäsäännöllisesti. Yksi tykkää katsoa telkkarista amerikkalaisia poliisisarjoja. Toinen tykkää neuloa myssyjä kavereille, kummeille sekä kaimoille ja kaimojen ja kummien kavereille. Kolmas tykkää kirjoittaa blogia. Kaikkien elämässä on paljon hyvis-juttuja. Tasapainon säilymiseksi kaikkien elämään on heitelty vastoinkäymisiä.
Kuka tahansa heistä voisi olla lottovoittoja (sikäli mikäli on muistanut viedä lottokupongin ärrälle).
Kuka tahansa heistä voisi sairastua rintasyöpään (länsimaisten naisten yleisin syöpätyyppi).
Kuka tahansa heistä voisi irtisanoutua ja aloittaa opiskelun unelma-alallaan (jos vain uskaltaa uskoa omaan visioon).
Kuka tahansa heistä voisi kuolla tänään liikenneonnettomuudessa (maailmassa kuolee vuosittain yli miljoona ihmistä pelkästään liikenneonnettomuuksissa).
Nämä naiset elävät hyvin samanlaista elämää. Heillä on mahdollisuuksia. He saattavat olla vaarassa. He voivat valita mihin käyttävät aikansa.
Mihin sinä käytät aikasi?
Laihduttamiseen ja tyytymättömyyteen omasta ainutkertaisesta kehosta
vai hyvinvointiin ja nauttimiseen omasta ainutkertaisesta kropasta?
Hyvää Älä laihduta –päivää 6.5.2015!