sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

12415

Usko. En nyt puhu uskosta Jumalaan, vaan uskosta itseeni ja siihen mitä teen päivittäin. Tänään juokseminen ei tuntunut kovinkaan lennokkaalle. Mikä kuitenkin maalaa hymyn huulilleni, vaikka juoksu on vielä kankeaa? Hölkkäilimme Moonan kanssa ulkokentällä upeassa huhtikuun auringonpaisteessa kylpien. Moona oli hieman raskas ja jähmeä, mutta huomattavan rento ja tyytyväinen. Mikä saa kasvoni loistamaan, vaikka ratsuni ei vielä liikukaan höyhenen lailla ja käänny ketterästi pelkällä ajatukseni voimalla?
Usko tekee minusta tyytyväisen. Vallitseva tilanne ei ole täydellinen. Luottamus siihen, että olen  kuitenkin oikealla tiellä, on ehtymätön voimavara. Usko parempaan tulevaisuuteen ei ole staattinen tila, vaan vaatii jatkuvaa työstämistä. Uskoa on ruokittava. Uskon lempiruokaa ovat positiivisuus, luottamus, kurinalaisuus omia tekemisiä kohtaan sekä kyky nauraa itselle. Voiton ja onnistumisten hetkellä usko ruokkii itse itseään. Arki ja epäonnistumiset taas punnitsevat uskon lujuuden ja omien siipien kantovoiman. Minä uskon siihen, että työ palkitsee tekijänsä joka päivä kunhan teen kaikkeni ja aina niin hyvin kuin pystyn. Työ on mielekästä tavoitteiden ollessa kirkkaana silmissän. Tietenkin epäuskon hetkiä tulee. Niinä hetkinä nousee päärooliin armollisuus itseä kohtaan ja kyky unohtaa. Epäonnistumiset on jätettävä omaan arvoonsa. Silmät on pidettävä tiukasti kiinnitettyinä päämääriin.

Vaikka tänään juoksu tuntui kankealla ja Moonan vire oli hieman jähmeä, nautin aivan suunnattomasti juoksemisesta ja ratsastamisesta. Uskon, että olen oikealla tiellä. 
Olen kovin onnekas, kun saan tehdä rakastamiani asioita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!