keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

4315

Kupla nimeltä miun ja hevosen maailma - siellä me olimme.
 
Fyysinen sijainti: planeetta Maa, Eurooppa, Skandinavia, Suomi, Etelä-Karjala, Rautjärvi, Pallaitniemi
Olosuhteet: jäinen tihkusade +1,5 C
 
Henkinen sijainti: ei tässä maailmassa
Olosuhteet: pelkkää aurinkoa
 
Hevoset ovat äärimmäisen rehellisiä. Joko niillä on kanavat auki ja ne on kuulolla tai sitten ne kanavat on kiinni ja sillon niille on ihan turha jutella, huutaa tai raivota. Tällä hetkellä olen sitä mieltä, että tämä on joko tai asia. Ei välimuotoja.
 
Se, mikä minusta hevostelussa on suuremmoista, on tuo hetki, jolloin joko muuttuu taiksi. Sanaton kohtaus, jossa kanavat aukeavat. Jos puhuisin lontoota when the magic happens.
 
Yritä tässä nyt selittää hetkeä, joka ulospäin ei ole oikeastaan mitään, mutta kahden elävän välillä kaikki. Hetki, jolloin parkuva lapsi saa tissin suuhunsa, suomalainen turisti saa tilattua kupillisensa kahvia ranskalaisessa kahvilassa tai abiturientti ratkaisee jokeritehtävän pitkän matikan kirjoituksissa. Hetki, jolloin huudetaan heurekaa.
 
Minä elän tuosta hetkestä. Kun aseet ja suojapanssarit putoavat väliltä, meidän ympärillemme syntyy suojeleva kupla. Oma maailma. Kieli ilman sanoja. Teot vailla pelkoa. Side, jota ei voi käsin sitoa.
 
Näitä ei voi oikein sanallistaa. Kaikki näyttää liian laimealta. Nämä pitää tuntea.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!