keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

18315

Jaa että millekö tuntuu? No sille tuntuu, kun on valmistellut piirustusta kuusi vuotta ja nyt olisi aika esitellä tekemäänsä arvosteluraadille.
Olimme jo syksyllä 2008 päättäneet varsottaa Moonan emän Mannan uudestaan. Talven ajan suoritin armotonta miehenmetsästystä. Ihastuin savolaiseen. Ori ei ollut tarjolla jalostukseen, vaikka kantakirjattu olikin. Huippuneuvottelija äiti sai orinomistajan suostuteltua ja niin useamman Pohjois-Savon reissun jälkeen sai alkunsa uusi hevosenlapsi.
Vajaata vuotta myöhemmin sopivasti isosiskonsa nimipäivänä syntyi pieni ruskea ja ujo orivarsa. By the way toivoin urheilullista rohkeaa tammaa. Siinä missä Moona oli ollut pikkuvanha, nopea ja säpäkkä oli Kaspar lapsellinen, tuumaileva ja arka. Vaati hieman totuttelua, mutta uusi elämä on ihmeellistä - siihen sopeutuu ja sen kanssa oppii elämään. Minulle ajatus ruunasta alkoi muodostua oikein mieluiseksi. Olisi kenties aivan mukavaa päästä tämän hevosen kanssa hieman helpommalla ilman tammaoikkuja. Ja olisihan oletettavaa, että Kasparista kasvaisi toivomani Moonaa suurempi ratsuhevonen.
Mutta ei se kasvanut ja aina se oli rimpula. Kaksivuotiaana sanoivat odota se kasvaa vielä, kolmevuotiaana sanoivat odota se kasvaa vielä, neljävuotiaana sanoivat odota se kasvaa vielä. Nyt se on neljä ja puolivuotias ja siskoaan pienempi. Ei se kasva, mutta on silti just hyvä tuommoisena. Sen kanssa on tarvittu varmaan yksi kolmasosa siitä koulutusmäärästä, mitä Moona on tarvinnut. Se on aivan erilainen. Se on opettanut minulle aivan toisenlaista tapaa olla. Sitä tarvitsee kannustaa ja rohkaista. Se on opettanut minulla tyyneyttä ja rauhaa. Se on opettanut, että rakkaus ei ole ainoastaan ensi-ihastuksen hekumaa, vaan enemmän sopeutumista yhteen - tulemista vastaan puolimatkaan.
Samapa tuo mitä sanovat lauantaina. Myö ollaan vasta alkumatkalla. Silti vatsanpohjassa kutkuttelee lauma perhosia. On kuumottavaa kävellä areenalle ja sanoa tässä myö nyt ollaan, mitäs tykkäätte.
21.3.2015 Viivi ja Kaspar @ Ypäjä oripäivät.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!