torstai 12. maaliskuuta 2015

12315


On ollut vähän kaikenlaista. Ei pelkkää kivaa ja hyvää, vaan myös tylsää ja surkeaa. Niin sen kuuluukin olla, ei tähtiä ilman pimeyttä. Viihtymättömyys ei johdu asioista, joita olen kohdannut, vaan suunnasta johon olen kohdistanut katseeni. On tullut tuijotettua sinne pimeälle puolelle.

Joskus murheilulasit saa silmiltä pois kuin taikaiskusta. Tarvitaan yksi ihminen. Taikasauvan heilautus ei ole tarpeen. Taikasanat riittävät. Eilen illalla tuntematon ihminen odottamatta muussa ympäristössä kuin työpaikalla tuli sanomaan minulle: Kuinka mukavaa, että kaunis kirjastovirkailijammekin on täällä.

Ei muuta. Pieni kohteliaisuus sai auringon paistamaan sisälläni niin, että se säteilee vielä tänäänkin tuon upean kevätauringon rinnalla.

Ei täällä tarvita ihmeitä. Kaikki on hyvin. Me emme vain aina tajua sitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!