tiistai 24. helmikuuta 2015

24215

Aamulla.
Väsytti aika paljon.
En herännyt kellonsointiin, vaan vaativaisen äitirusselin vinguntaan varttitunti aikaisemmin kuin kelloni olisi soinut.
Tunsin oloni nuhjaiseksi koko aamun. Aamutallilla meni aikaa puolituntia eilistä enemmän.
Puuroni levisi ympäri mikroa.
Ratsastuskenttä muistutti luistinrataa. Yritä siinä sitten hevosta treenata.
Pikku-Halla pissasi neuletakilleni, joka päällä olin lähdössä töihin.
 
Tänään olisi saattanut olla paska aamu ja elämäni olisi saattanut olla ... vaikeaa.
 
Sain viestin. Tuttavani, mukava ja tavallinen aikuinen nainen oli edellisenä yönä menehtynyt sairastettuaan aggressiivista syöpää sisäelimissään.
 
Minä saan elää ja se on täydellinen syy olla onnellinen. Mikä ihana aamu puuhastellen rakkaiden ystävieni kanssa. Kuinka sopiva aamu pukea punaiset farkut jalkaan ja kietoa äitin tekemä huivi kaulaan. Miten kivalta näytänkään.
Mikä upea elämä.
 

2 kommenttia:

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!