tiistai 17. helmikuuta 2015

17215

Hevoseni Moona on maasta säkään mitattuna 148cm korkea. Ei hevosihmisten kielelle käännettynä: lyhyenläntä hevoseksi. Pienuutensa lisäksi neiti-hevoseni ei ole mikään urheilullisuuden ruumiillistuma. Säännöllisestä treenaamisesta huolimatta Moona ei kasvata itselleen voimaa huokuvia lihaksia. Plus vanhemmiten ennen rimppana tammani on ruvennut keräämään itselleen keskivartalo pömppistä (johtunee jo aiemmin mainituista palautuspullista, kuolainleivistä, selkäännousunameista, palkintokanelikorpuista ja lepyttelylakuista). Edellä kuvattu ulkoinen habitus ei estä Moonaa käyttäytymästä superdiivan tavoin. Neljävuotiaana rimpulareppanana Moona uhosi kisapaikoilla aikuisille oreille, jotka olivat kolme kertaa tammani kokoisia. Nykyäänkin tavallisen ruskea paksukaiseni saapuu kisapaikoille aina hirveän härdellin saattelemana saadakseen kaikkien huomion. Moonan kohdalla sisäinen tunne ja ulkoinen olemus eivät kohtaa.
Havahduin samanlaiseen ilmiöön itseni kohdalla. Olen ollut liikunnallinen lapsi. Lisäksi olen omaksunut lapsuudenkodistani perusterveet elämäntavat. Olen urheillut kilpaa. Syömishäiriön jälkeen olen treenannut säännöllisen epäsäännöllisesti välillä enemmän välillä vähemmän tavoitteellisesti. Viimeisen vuoden aikana minulla ei ole ollut kilpailullisia tavoitteita urheilurintamalla. Syksy ja lopullisesti opiskelijaelämästä työelämään siirtyminen ovat muovanneet elämääni rankalla kädellä. Ensin ei ole aikaa. Sitten ei jaksa. Eikä ole edes pakko, kun ei ole tavoitteita, joihin tarvitsisi kurotella. Periaatteessa kaikki on ihan jees, mutta käytännössä ei kuitenkaan. Havahdun miettimään: tällainen liikkumattomuus ei sovi minulle, ei sitten ollenkaan. Miellän itseni aivan toisenlaiseksi kuin tällä hetkellä olen. En minä ole hintelä, köpäkkä ja nuutunut. Sisimmältäni olen elinvoimainen, innokas, terveellisesti elävä, itsestään huolehtiva, tasapainoinen ja innostava. Tajusin juuri, vaikka Moonaa todellisuuden ja mielikuvien ristiriita ei tunnu haittaavan, on se minun kohdallani iso ongelma.  
Tarvitsen muutamia peliliikkeitä saadakseni ajatukset ja todellisuuden mätsäämään paremmin keskenään.
 

3 kommenttia:

  1. hei! olisiko sinulla mahdollista kertoa enemmän syömishäiriöstä? mikään pakko ei tietenkään ole mutta vertaistuki olisi kiva :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka olen täällä blogissa kirjoittanut aiemminkin ja kattavammin syömishäiriöstäni. Minulle voi myös lähettää sähköpostia: viivi.rita@luukku.com ja sitä kautta voin puhua suoremmin asioista, sillä kaikkea en halua täällä julkisesti näkyville :)

      Poista
    2. http://viivilta.blogspot.fi/2013/04/sairaskertomus.html Tuossa ainakin yksi kirjoitus anoreksiasta.

      Poista

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!