sunnuntai 4. tammikuuta 2015

4115

Kirjastossa työskentelemiseen liittyy eräs mainio ilmiö. Törmään jatkuvasti mitä ihmeellisimpiin, jopa outoihin, asioihin. Aiheita, joista en ole koskaan kuullut. Asioita, joihin törmääminen johtuu ainoastaan sattumasta. Olen esimerkiksi ahminut vaiettuja tarinoita suomalaisten sotilaiden elämästä ja sitä kautta päässyt perehtymään 1900-luvun alun suomalaisiin hevosten valmennusmenetelmiin. 

Viime viikolla käsiini osui teos, joka esitteli omituisia sanoja. Sanat olivat omituisia siinä mielessä, että ne ovat erittäin hankalasti käännettävissä kielestä toiseen. Toisin sanoen niille ei löydy vastineita toisista kielistä. Ne ovat omien kieliensä erityistapauksia. Suomen sana sauna on esimerkiksi sellainen, ettei sille löydy vastinetta kovinkaan helposti muista kielistä. Tottakai sanaa voi kuvailla toisella kielellä, mutta vastineena toimivaa sanaa on vaikea liki mahdotonta löytää.

Kirjassa oli monia kiehtovia sanoa, mutta eräs sana sai sydämeni pamppailemaan samalla tavalla kuin silloin kun kuulen radiosta Jenni Vartiaisen Minä sinua vaan tai lukiessani erityisen puhuttelevaa kirjaa. 

AWARE

on japania ja Tieteen termipankin mukaan se tarkoittaa jotain tällaista:

Määritelmä japanilaisen estetiikan ideaali, joka viittaa ohimenevyyden tiedostamisesta seuraavaan kauneuden kasvaneeseen arvostukseen ja haikeaan empatiaan kuolevaisia kohtaan
Selite Aware (myös mono no aware) sisältää ikävän, säälin, haikeuden ja herkistymisen tunteen. Awareliittyy esimerkiksi siihen, miksi kukista nopeimmin lakastuvat kirsikankukat ovat Japanissa kaikkein arvostetuimpia.

Istuin eilen illalla omalla russelisohvallani. Olin kääriytynyt vilttiin ja istuin tyynykasassa Hildan ynistessä kyljessäni. Ihastelin koneelta kuvia kauniista nähtävyyksistä. Taustalla pauhasi hulvaton piirretty Madagascar 3. Ajattelin, että ei hitsi miten hyvä minulla oli olla juuri siinä. Juuri sillä hetkellä. Ja vaikka tiesin, että pian olisi aika mennä nukkumaan ja hetken lumous särkyisi se ei huolettanut minua, sillä elämä se oli tässä ja nyt. Minun kielessäni ei ollut sanaa sen hetken tunteelleni, mutta luulen, että japanin aware olisi kovin kovin lähellä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!