perjantai 16. tammikuuta 2015

16115

Miksi toinen päivä on helpompi kuin toinen?
Miksi joskus hymyily on vaivatonta - tulee itsestään?
Miksi taas toisinaan suupielet painivat väkisin alaviistoon?
Kuka päättää milloin on hyvä hetki?
Kenen hallussa ovat kortit, jotka määräävät koettemukset poluillemme?

Näitä mietti Viivi eilen, kun mistään ei meinannut tulla mitään.
Aikataulut muuttuivat.
Kaikkialla myöhässä.
Ylitöitä.
Pimeetä.
Nälkää ja ähkyä.
Väsymystä.

Siellä pimeässä ja liukkaassa Moonan kanssa töytäillessäni ajattelin, että: Kyllä olisi mukavaa, jos joskus ehtisi ratsastamaan 1. valoisassa 2. ennen kello 19 3. hyvällä alustalla 4. henkisesti akut ladattuna.

Sitten tuli vähän lisää juttuja mieleen. Mie oon kovin onnellinen, kun miulla ylipäätään on mahdollisuus heppailla ja tää miun hevonen on oikein mainio peli, vaikka tänään onkin hyperaktiivinen ja täysin keskittymiskyvytön. Nää jutut on valintoja. Valintoja, miten haluamme ajatella. Millaisena otamme maailman vastaan. Koskaan ei tule "täydellistä" hetkeä. Aina voi löytyä tekosyy, joka vaikuttaa tavoitteita tärkeämmälle. Miulla on visio: haluan tavoitella balanssia itseni ja näiden hevosten kanssa. Tavoite tekee minusta peräänantamattoman.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!