maanantai 15. joulukuuta 2014

151214

Onko tänään uusi hieno mahdollisuus vai väistämätön kamppailu, josta tulee selvitä? Viimeinen puolivuotta on ollut elämässäni yhtä muutosta. Valmistuin. Olin työtön. Tein lyhyitä sijaisuuksia. Tein pitemmän sijaisuuden täysin vieraan aineen opettajana. Aloitin opiskelun personal traineriksi. Jouduin luopumaan ensimmäisestä lemmikistäni. Olen totutellut elämään uudelleen lapsuudenkodissani. Nyt olen töissä alalla, jota en ole opiskellut päivääkään. Lisäksi olen ollut epämääräisessä sairauskierteessä liki kolme viikkoa. Sairaus ja liikkumattomuus tekevät kropasta vieraan tuntuisen.
Näiden mullistusten keskellä heitin itselleni kysymyksen: Olenko onnellinen? … liian pitkä hiljaisuus. Mitä ylipäätään on olla onnellinen? Jälleen hiljaista. Aihe tarvitsee selvitystä. Ajattelen liian vaikeasti, jos en osaa sanoa, mitä minulle on onnellisuus.
Piru perkule nainen. Laske rimaa. Älä yritä sanoa mitään ylevää ja maailmoja mullistavaa. Sinä tiedät itsesi parhaiten. Sinä tiedät mikä on onnellisuutta sinulle. Tieto saattaa olla piilossa kiireen, epävarmuuden ja velvollisuuksien peiton alla, mutta siellä se on. Tarvitaan vain hieman penkomista ja pöllyytystä.

Minulle onnellisuus on levollisuutta. Tunne siitä, että maailma ei romahda, vaikka mokia sattuu.
Onnellisuus on nöyryyttä omaa tekemistä kohtaan. Se on uskoa, että rehellisellä suhtautumisella omaan tekemiseen on mahdollista siirtää miltei vuoria, ainakin mäkiä.
Onnellisuus on rohkeutta. Onnellisuus on välittämistä ja kohtaamista.
Lisäksi onnellisuus on vaniljakahvia aamulla ja keso-raejuustoa illalla. Onnellisuus on kainalossa röhnöttävä russeli ja leipäpaloja taskusta ryöstävä poni.



Nii-iin… taidan minä ollakin onnellinen. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!