maanantai 1. joulukuuta 2014

11214

Kyllä Yölintu jo vuonna 2001 tiesi yhden elämän suurista totuuksista - Sitä saa mitä tilaa. Pätee täydellisen hyvin myös ratsastukseen. Olen ollut asteikolla ykkösestä kymppiin epätoivoinen vaihtelevasti siinä kutosen ja kasin hujakoilla Moonan kanssa. Tammani on ollut aivan ylivirittynyt ja normaaliakin keskittymiskyvyttömämpi. Työskentely on muistuttanut enemmän vapaapainia kuin ratsastusta.
Treenatessa itkupotkukiukkuraivari on ollut enemmän kuin lähellä. Tässä kohdassa pisteet miulle. Olen raivonnut vasta ratsastuksen jälkeen kotona, en kertaakaan hevoselle.
Muutokset elämässä, millä tahansa osa-alueella, tekevät selkeästi hyvää kaikelle. Vanhan työn loppuminen ja uuden aloitus, uusi PT-koulutusjakso sekä aivan karmaiseva flunssatauti ovat pistäneet pikkaisen ajattelemaan MYÖS ratsastamista.
En tottavie halua, että touhuaminen Moonan kanssa on tällaista kohellusta ja järjetöntä töytäilyä. Jos haluan muutosta, tarvitaan muutoksia toiminnassa. Keveys ja helppous ei löydy reuhaamalla ja motimutkaisuudella.
Tarvittiin monta hyppysellistä nöyryyttä ja useita lusikallisia uskoa, jotta uskalsin palata lähtöruutuun. Takana on muutamia harjoituksia, jotka sisältävät loputtomalta vaikuttavan määrän pysähdyksiä ja siirtymiä käyntiin sekä käännöksiä käynnissä löysin ohjin. Tänään jo muutamia ravia-askeleita. Tuntuu hyvälle ja keveälle, oikealle tielle. Puhutaanpa sitten ratsastamisesta, urheilusta, opiskelusta, työstä, parisuhteesta tai elämästä niin parasta on muistaa juuret. Ilman perustaa ei voi rakentaa ja joskus on vain palattava lähtöruutuun.
Ihan omaa huolimattomuuttani ratsastin hevosestani kiireisen ja raskaan. Nyt tilaan toiminnallani rentoa, keveää ja hyväntuulista.
kuva: Riina Laulajainen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!