perjantai 21. marraskuuta 2014

211114

On helppo paheksua länsimaista nykykulttuuria ja sen visuaalisuutta. Ulkonäkö saa liki sairaalloiset mittasuhteet. Olisi osattava olla edukseen kuvissa. Tulisi näyttää tyrmäävälle. Matkalla kohti täydellistä ulkonäköä on otettu kaikki avut käyttöön - aina perinteisistä meikeistä uudempiin taikatemppuihin, jotka tuntevat nimen kuvankäsittely ja kosmeettiset korjausleikkaukset. Milloin syytetään mediaa ja milloin taas yrityksiä niin syömishäiriöiden, masennuksen kuin avioerojenkin aiheuttamisesta. Syyttely on helppoa.
Mutta entäpä, jos en pelkästään syyttelisi?
En ole pitkään aikaan ohjannut keskittymistäni ulkonäkööni (tähän ei lasketa ratsastustakin ja satulahuovan mätsäämistä), saati että olisin ollut siistinä ihmistenilmoilla. Poikkeus tekee hyvää. Minulle olisi riittänyt pelkästään oma kokemus - tuntuu sievältä. Sain enemmän kuin uskalsin toivoa. Vieras ikäiseni miellyttävän oloinen tyyppi pysähtyi väkijoukossa katsomaan minua. Vahinkoja sattuu, ajattelin. Vilkaisin olkani yli uudelleen. Sama ihminen kääntyy ei katsomaan, vaan näkemään minut. 
Tulla nähdyksi on hämmentävä, mutta mitä voimaannuttavin ja itsetuntoa nostattavin tunne. Sydämeni on hymyillyt näiden muutaman sekunnin takia vielä tänäänkin. Huomio itselle: asiat eivät ole vain pelkästään pahoja tai hyviä. Älä jää jumiin mustan ja valkoisen välille, kun olemassa on myös harmaa tuhansine sävyineen,

2 kommenttia:

  1. Oih, ihana, ihana, kirjoitus. :') Ihan elin mukana.
    Ja varmasti ei ollut vahinko. Se, että hän pysähtyi näkemään sinut.

    VastaaPoista

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!