sunnuntai 12. lokakuuta 2014

121014

Onko menestyäkseen oltava lahjakas? Kannattako edes yrittää, jos mieltää itsensä lahjattomaksi? Kuulin tänään Yle Puheen luovuutta ja lahjakkuutta käsitelleestä radio-ohjelmasta hienon vertauksen: Ajatellaan maratonjuoksua. Voimme ajatella, että lahjakas juoksija saa lähdössä etuottoa tavisjuoksijoihin parin kolmen minuutin verran. Kuinka moni maraton ratkaistaan muutaman ensimmäisen juostun kilometrin aikana? Hyvin harva, jos yksikään. Kyllä, muutama etuminuutti saattaa helpottaa matkaa, mutta se ei ole ratkaisevaa. Eniten lopputulokseen vaikuttaa suurin osa matkasta ei muutama hassu alkumetri.
Minuun nuo ajatukset upposivat tänään kuin kylmä kokis janoiseen. Saimme Moonan kanssa paljon kehuja valmentajaltamme. Minulla oli super-fiilis koko treenin ajan. Onnistumisia ja selkeää kehitystä.
Minä olen luonnostaan äkkipikainen, jopa hätäinen, lisäksi hyvin rytmitajuton sekä hieman arka. Ei ollenkaan hyviä ominaisuuksia esteratsastajalle. Moona on syntynyt persjalkaisena ja malttamattomana jäpittäjä-sählääjänä. Ei kovin toivottavia esteratsun ominaisuuksia.
MUTTA myö ollaan treenattu aika hiton paljon ja aika pirun monta vuotta. Ja nykyään myö ollaan ihan hyviä, vaikka itse sanotaankin. Edelleen meillä on paljon kehitettäviä osa-alueita - kaikilla on, jos ja kun haluaa olla parempi - ja myöhän halutaan. Päivän pointtina on, että paljon on itsestä kiinni. Lahjakkuus on etuoikeus, muttei välttämättömyys onnistumisen poluilla.
Kuva: Jouko Behm

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!