tiistai 2. syyskuuta 2014

2914



Olin tänään ennen puolysiä punttisalilla, jotta ehtisin harjoittaa penkkiurheilua Yle areenan välityksellä kymmentä yli kymmenestä lähtien. Edellisestä salivierailusta oli vierähtänyt liian paljon aikaa erilaisten (enemmän tai vähemmän teko) syiden takia. Kuinka hyvältä tuntuikaan olla fyysisesti aivan uuvuksissa? Pukkarissa treenin ryydyttämänä ja suihkun raikkaana mietiskelin sitä, kuinka onnellinen olenkaan just nyt ilman mitään sen suurempaa - harvinaista herkkua viime aikoina minulle. Hetki sitten valmistuneena ja työttömänä olen löytänyt itseni yhä uudestaan ja uudestaan murehtimasta ja huolehtimasta tulevaa. Mietin mitä minusta tulee isona, vai tuleeko mitään ja millaisen haluan tulevaisuuteni olevan.
Juuri sillä hetkellä funtsin tulevaisuuttani tähän malliin: Haluan oppia olemaan kiitollinen siitä, mitä minulla on. Haluan oppia rakastamaan kroppaani sellaisena kuin se on. En halua ainoastaan nähdä virheitä enkä halua vain paneutua muokkaamaan kehostani hyväksyttävänlaista. Haluan tehdä. Haluan elää. Haluan katsella maailmaa plussa-lasien läpi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!