sunnuntai 14. syyskuuta 2014

14914

Olemme hypänneet Moonan kanssa tällä kaudella yhden ysikympin radan ennen tätä päivää. Se oli hallimestaruusluokka huhtikuussa ja se päättyi hylkäykseen esteellä numero kaksi. Tänään otin Moonan mukaan aluemestaruuksiin lähinnä seuraneidiksi. Lähdin matkaan ilman odotuksia, ilman paineita. Jokainen onnistuminen, pienikin, olisi vain plussaa. En olisi yllättynyt hylätystä suorituksesta.
Joskus hyvästä työstä palkitaan silloin kun sitä vähiten odottaa. Tänään meille kävi niin. Me yllätimme ainakin minut voittamalla aluemestaruuden. Uusinnassa hyppäsimme suurimpia esteitä aikoihin. Tuntuu kuin olisin juuri käynyt lunastamassa miljoonien arvoisen lottopotin. Olen niin onnellinen, kiitollinen, tyytyväinen ja ylpeä.
Tärkeintä tässä kaikessa on se, että minulla oli aivan voittajafiilis heti suorituksen jälkeen ennen kuin tiesin voittaneeni kilpailun muita vastaan. Tunsin tehneeni parhaani. Tiesin, että Moona oli tsempannut vuokseni upeasti. Olimme esittäneet ja edustaneet päivän parhaalla suorituksellamme. Olimme voittajia itsellemme joka tapauksessa. Strösseleinä ja kermakuorrutteena muffinsin päällä satuimme vielä voittamaan kaikki kanssakilpailijatkin!
Juhlahetki!
Kuva: Mari Ilvonen

4 kommenttia:

  1. Ooh, hurjasti onnea voitosta! Aluemestari, wau! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Suvi! Itsekin olen vielä ihan äimänkäkenä koko jutusta.. MYÖ VOITETTIIN ihan älytöntä!

      Poista
  2. Paljon onnea, ootte niin ansainnut voiton! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jenna! Ollaan kyllä niin onnellisia tästä varsinkin kaikkien tän kauden ongelmien jälkeen.

      Poista

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!