perjantai 12. syyskuuta 2014

12914



Tein jotakin, mitä vannoin, etten tee enää ikinä. Menetin eilen malttini ratsastaessani Moonalla. Toimin väärin ja halveksittavasti. Mikään syy ei toimi lievittävänä asianhaarana, ei kiire, ei oma uupumus, ei satamääräinen polttiaisarmeija. Jälkikäteen olin kamalan surullinen – pettynyt itseeni. Huono omatunto soimasi minua vielä tänäänkin.
Epäonnistuminen ei tee kenestäkään huonoa ihmistä, jos on ROHKEUTTA myöntää virheet ja NÖYRYYTTÄ yrittää korjata ne. Lievän kauhun vallassa kapusin tänään rakkaan hevoseni selkään. Olin päättänyt olla onnistuja tänään. Fiksuna ihmisenä laskin vaatimustasoa; Moonan ei tarvitse kulkea täysin vakaana ja höyhenen kevyenä tuhannen polttiaisen ahdistellessa sitä. Omilla päätöksillä ja tietoisella mielen hallinnalla on uskomaton voima. Tämän päivän työskentely ei ollut täydellistä, mutta mikä tärkeintä miellyttävää molemmille. Eilen palasin talliin itku kurkussa, tänään hymy korvissa.

4 kommenttia:

  1. Mie voin kertoa että et ole ainoa jolla joskus menee hermo ja typeryyksissään rankaisee hevosta hermojen menetyksestä. Mutta koska myö ollaan ihmisiä ja meillä vaan joskus menee hermo niin meidän hevosten on vaan elettävä sen asian kanssa, kuten myökin eletään hevosten kaikkien kommervenkkien kanssa. Näin mie olen tämän järkeillyt, koska mie olen ihan varma että hevosemmekin miettivät joskus yön pimeinä tunteina että ei tuo oma ihminen nyt olisi ihan tätä ansainnut mitä tänään tapahtui. Eli ei muuta kun tulta päin <3. (toivottaa Sirkku)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Sirkku <3 ja niin viisaita sanoja!

      Poista
  2. eli teit mitä? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirosana poikineen ja kesken jätetty treeni.

      Poista

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!