lauantai 30. elokuuta 2014

30814

Hän tarraa käteesi. Puristaa liian kovaa. Vetää puoleensa.
Samaan aikaan huutaa suoraa huutoa MENE POIS!
Laskeekin irti. Tönäisee kauemmaksi.
Silti kiljuu TULE LÄHEMMÄS.

Luulen, että hevosesta tuntuu tuolle, kun ratsastaja samaan aikaan vetää ja puristaa, potkii ja riuhtoo. On liian helppoa touhuta hevosen selässä koko ajan jotain. Aivan huomaamatta olla muka tehokas ja vaativa, vaikka oikeasti onkin epäselvä ja turruttava.

Herkkyys ja keveys vaativat rohkeutta olla hiljaa. Harmoniaan tarvitaan kykyä elää hetkessä. Kuullakseen on uskallettava olla hiljaa.

Tänään koin uskomattomia hetkiä. Toisten silmissä pientä ravia liian matalassa muodossa. Meille liki häiriötöntä yhteisymmärrystä, puhetta ilman sanoja, melkein telepatiaa.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!