torstai 31. heinäkuuta 2014

31714



Syy blogin hiljaisuuteen: olen edelleen ilman työpaikkaa. Siitä seuraa pienimuotoinen identiteettikriisi. En ole ainoa työtön ja maailmassa on paljon suurempiakin katastrofeja, mutta henkilökohtaisella Viivi-levelillä tämä nakertaa itsetuntoa. Ei huvita kirjoittaa, kun kaikki ajatukset kuulostavat mitättömiltä ja näyttävät lapsellisille valitusvirsille. Siksipä olenkin käyttänyt aikaani aivan muuhun. Ryven metsässä milloin hevosen kanssa milloin russeleiden kanssa. Välillä metsästän kantarelleja välillä vattuja ja välillä mustikoita. Jalat ruvella ja itikanpuremilla rymistelen pitkin Torsansalon metsiä. Vanhemmat sukupolvet ovat kuskailleet minua luonnossa pienestä pitäen ja yrittäneet opettaa minusta kelvollista luonnossa liikkujaa. Yritykseksi se on tainnut kuitenkin jäädä. Minusta ei saa kuvia kevyesti liikehtivänä metsänkeijuna. Minä kompastelen kiviin ja rymistelet risukoissa. Itikat nostattavat paukamia jalkoihini ja niitä on sitten pakko raapia. Minä en löydä suoraan parhaille sieniapajille, vaan hortoilen päämäärättömästi sinne tänne. Hankkija-lippis päässä ja liian isoissa hai-saappaissa olen kaikkea muuta kuin naistenlehden marjastusjutun kuvituksen kaltainen. 
Mutta mitäpä väliä miltä näytän tai mille kuulostan, kun mehtärellestys on minusta mukavaa ja ennen muuta paras keino vain olla turhia murehtimatta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!