sunnuntai 4. toukokuuta 2014

4514



Olen intohimoinen sudokujen ratkoja. Minulle ei riitä pelkkä sudokujen ratkominen, vaan haastan itseäni milloin ratkomaan sudokuja aikaa vastaan tai milloin täyttämään niitä erilaisten laatimieni sääntöjen mukaan (esimerkiksi ensimmäiseksi on ratkaistava kaikkien numero ykkösten paikka, sitten kakkosten jne).

Tarkoitukseni ei ole kirjoittaa sudokuista, vaan aloitus oli kömpelö aasinsilta numeroihin. Luulen, että meille ihmisille on jollain tapaa sisäsyntyistä luokitella maailmaa. Luokitteluihin käytämme erilaisia kaavoja, mitta-asteikkoja ja lukuja, vaikkemme olisikaan erityisesti matemaattisesti lahjakkaita. Matemaatikot ovat tässä suhteessa aivan oma lukunsa, mutta käsitykseni mukaan meistä jokainen tulee määritelleeksi ja määritellyksi lukujen avulla.

Minulla on henkilöturvatunnusta, syntymäaikaa, opintopisterekisteriä ja palkkasummaa. Minua on myös mitattu lukemattoman monta kertaa. Pituutta 164 senttiä ja painoa siinä hieman alle 50 kiloa riippuen hieman siitä kuinka on tullut viime päivinä elettyä. Olen mitannut sykettäni. Maksimisykkeen saan hieman yli 200. Leposyke on noin 45. Olen laskenut päivän aikana ottamiani askeleita. Olen mitannut vatsanympärystäni mittanauhalla. Olen kokeillut montako kertaa jaksan vetää leukoja. Olen laskenut kuinka monta kaloria syön päivässä.

Lukuja, määritelmiä ja tilastoja. Näyttää siltä, että en olekaan soluista vaan numeroista muodostunut kokonaisuus. Miksi lasken ja mittaan? Ja vielä suurempi MIKSI annan lukujen ohjata sitä, millaisena koen ja arvotan itseni.

Villi veikkaus: kontrolli. Kategoriat ja määritelmät luovat tunteen hallinnasta. Haluan niin valtavasti mahtaa kaikelle jotain. Näin omia ajatuksia kaiveltuani vähän luulen, että lukujen tarjoama kontrolli on yhtä kusetusta. Valitessani itseni mittaamisen en suinkaan valitse vapautta hallita omaa elämääni, vaan armottoman lukujen ja mittaamisen kuristuspannan.

Olenko parempi ihminen, jos syön 2000 kalorin sijasta 1800 kaloria?
Olisinko menestyneempi, jos olisin 164cm sijasta 174cm pitkä?
Olisinko onnellisempi, jos painaisin 49 kilon sijasta 47 kiloa?

Tiistaina 6.5. vietetään syömishäiriöliiton ÄLÄ LAIHDUTA -päivää.

Pidettäiskö se vapaapäivänä kaikenlaisesta mittailusta ihan joka suhteessa?
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!