torstai 29. toukokuuta 2014

29514



Sellainen olen ollut. Huolissani liki kaikesta. Mitä teen ja kuka ylipäätään olen? Mikä tekee minusta ja elämästä merkityksellisen? Lainatakseni toista gradussa tutkimaani teosta: isoja asioita, ei saa ryssiä. Luulin, ettei valmistuminen juurikaan heiluttelisi minua. Luulin väärin. Älä käsitä väärin: en ole ahdistunut, enkä rämmi masentuneena mutelikossa. Olen ainoastaan mietteliäs. Olen vatkannut ja vetkutellut, vaivannut ja venyttänyt, soutanut ja huovannut – ajatuksiani. Ajattelemisessa ei ole mitään pahaa. Liiassa vatvomisessa taas on – silloin unohtaa elää.

Kuulostaa tylsälle ja puhki kulutetulle, mutta ajatuksilla ja asioilla on tapana järjestyä. Tänä sateisena toukokuuniltana norkoilin tallissa. Harjailin Moonaa. Rapsuttelin otsatukan alta. Sivelin samettina hohtavaa kaulaa. Kuuntelin rauhallista hengitystä. Tunsin sokeria taskustani hamuavan turvan. Näin lähes ummistetut silmät. Levollinen asento. Pää polvissa. Rennot lihakset. Kaikki siinä hetkessä viesti minulle näin on hyvä. Hetkeä myöhemmin kökin viereisessä karsinassa. Ainostaan viikon kestänyt tuttavani hipsuttaa hiuksiani. Lämmin hengitys kutittaa korvaani. Minun annetaan sivellä untuvaista varsakarvaa. Olemme tunteneet vasta hetkisen ja silti olemme tässä, yhdessä, suojakilvet maahan laskettuina, opettelemassa toisiamme.
Minulle tämä on sitä, mitä haluan. 
Elämää.

2 kommenttia:

  1. Tämä kirjoitus tiivisti taas kerran todella hyvin monet hetket, milloin olen miettinyt samantyylisiä asioita. Kuinka helppoa onkaan pyöritellä loputtomiin asioita mielessään. Mutta loppujen lopuksi hyvät ja huonot puolet löytyy kaikista valinnoista, ja totisesti asioita liikaa märehtimällä (johon mulla todellakin on taipumus) voi mennä ohi aika monta muuten hienoa hetkeä. Vaikka tietty asioiden pohdiskelullakin on oma tärkeä paikkansa, kun "oikean" valinnan löytämisestä ei vaan tee ehtoa omaan iloon ja onnellisuuteen:).

    VastaaPoista
  2. Niinpä... ainaista nuorallatanssia on balanssin löytäminen sen välillä ettei vatvo liikaa, mutta kuitenkin harkitsee tarpeeksi.
    Tällä hetkellä uskon eniten viisasta miestä Samuli Putroa:
    "Mitäpä jos sä pelkäät turhaan?
    Ja elämä tapahtuu sinä aikana."

    VastaaPoista

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!