sunnuntai 11. toukokuuta 2014

11514

Tänään on se päivä, kun jokaisen äiti tuntuu olevan ihana, ymmärtäväinen ja viisas, eikä koskaan nalkuttava, ärsyttävä, kaikkitietävä tai määräilevä.

Minun äitini on levoton. Ei sillä tavalla hieman ripeä liikkeissään, vaan oikeasti samaa tasoa ellei pahempi kuin viidesluokkalaiset vilkkaat pojat. Äiti malttaa istua hiljaa paikallaan (jos on mielenkiintoista kuunneltavaa) noin kolme ja puoli minuuttia ja (jos on tylsää asiaa) puolitoista minuuttia. Elinvuosien myötä äiti pystyy kontrolloimaan töhötystoimintaansa hieman paremmin kuin edellä mainitsemani vitosluokkalaiset. Lähtötaso huomioon ottaen pieni itsehillintä siirtää äitin ainoastaan kategoriasta hyperaktiivinen erittäin levottomaan. Välillä se ärsyttää minua suunnattomasti.

Minun äitini on jääräpäinen. Jos hän on pyytänyt apua jossain asiassa, eikä ole sitä saanut samantien, äiti menee ja tekee itse ja tokaisee jälkikäteen ei tässä apua tarvittu, turha ruikuttaa jälkikäteen, että olisit voinut auttaa. Äiti tekee asiat valitsemallaan tavalla, vaikka olemassa olisi a. helpompia b. nopeampia c. järkevämpiä keinoja. Olen tässä suhteessa aivan samanlainen kuin äitini. Olemme ajoittain kuin kaksi pässiä jotka hakkaavat päitään yhteen, koska kumpikaan ei voi nöyrtyä omista periaatteistaan (olivatpa ne sitten kuinka huonoja tahansa).

Haluatko kuulla vielä pidemmän listan? Kyllä äitini on myös hullun (jopa tyhmän) rohkea. Hänellä on taipumusta polttaa itsensä aivan loppuun. Lisäksi äiti on perso makealle ja hän jatkaa jaksamistaan herkuilla, josta taas seuraa alttius lihomiseen. Minun äitini on tänään sekä huomenna ja eilen muutakin kuin hempeiden äitienpäiväkorttien korulauseiden mukainen täydellisyys. Äitini on ihminen ja äitiyden lisäksi paljon muutakin.

Minulle hän on kuitenkin aina ensimmäiseksi äiti. Toisaalta äitinä olemisen lisäksi hän edustaa minulle lukematonta määrää muita asioita ja ominaisuuksia. Rakastan häntä edellä mainituista vähemmän positiivisista ominaisuuksista huolimatta ja myös juuri niiden takia, koska ne tekevät hänestä hänet.

Äiti on minulle ihminen, jonka seuraan hakeudun mielelläni. Hän on pelkällä läsnäolollaan valo, joka saa minut tuntemaan itseni vahvemmaksi. Luotan äitiin niin paljon, ettei hänen seurassaan tarvitse yrittää mitään enempää, riitän tällaisena. Tällaiset ihmissuhteet ovat käsittääkseni se mitä kutsumme elämän suolaksi.

1 kommentti:

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!