torstai 3. huhtikuuta 2014

3414

Suru kuuluu elämään,
mutta niin kuuluu iloisuuskin.

Menettäminen on osa elämää,
mutta niin on saaminenkin.

Pelkäämme,
mutta olemme myös rohkeita.

Olemme epätoivoisia,
mutta olemme myös toiveikkaita.

Samana päivänä todistin ukkini tuhkatun ruumiin sirottelun tuulisella harjulla
sekä pienen ihmisen pyynnön halaa minua vielä.

Se, että on kuolemaa, tarkoittaa sitä, että on myös elämää.
Musta ei näyttäisi mustalta ilman valkoista.

Emme me ole täällä vatvomassa sitä, mitä emme ole tai mitä meillä ei ole.
Olemme täällä olemassa, nauramassa, itkemässä, kiljumassa, halaamassa, juoksemassa...

Kyse on siitä mitä haluamme nähdä ja muistaa.

Minä muistan tämän päiväisen hetken. Tuulisen rinteen. Polun jyrkänteellä. Pienen käden kädessäni. Yhdessä kuljetun matkan. Sanat kaikki on hyvin, olemme turvassa.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!