tiistai 29. huhtikuuta 2014

29414



Olen yleisurheillut kauemmin kuin olen ollut koululainen.
Ratsastuskilpailuissa olen debytoinut seitsenvuotiaana.
Rehellisesti sanottuna en muista aikaa, jolloin en olisi harjoitellut ja kilpaillut.
Erityisesti odottamattomia vaikeuksia kohdatessa tulee mietittyä, miksi teen näitä juttuja.
Olisi varmasti halvempaa, helpompaa ja turvallisempaa harrastaa kotioloissa ilman vertailua muihin.
Olen ollut todella hysteerinen stressaaja, ylilatautuja ja ennen muuta neuroottinen, mitä tulee muiden ihmisten ajatuksiin minusta ja suorituksistani.
Tässä kohtaa on turvauduttava kuluneeseen fraasiin elämä opettaa.
Epäonnistumiset, onnistumiset, kokemukset ja tuntemukset ovat hioneet tapaani suhtautua kilpailemiseen ja tavoitteisiin.
Nykyään kilpailuun liittyy ennen muuta tunne.
Miltä tuntuu haluta, saavuttaa ja panostaa?
Jännitystä ja kutinaa siitä, mitä tuleman pitää.
Antaa kaikkensa ja seistä sen takana, vaikka satatuhatta jännitysperhosta yrittäisi paeta vatsastasi.
Tietää mitä haluta ja keskittyä siihen.
Tämä on elämää, josta minä nautin.
kuva: Jouko Behm

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!