maanantai 14. huhtikuuta 2014

14414

Olen vatvonut tulevaa, ahdistunut gradun takia, pelännyt eteeni vyöryvää työ- vai työttömyyselämää.
Olen rypenyt syvällä epäuskon suossa.

Unohdan niin helposti, mikä auttaa hallitsemattomaan murehtimispöpöön.
Toiminta.
Tänään pyhitin aamupäivän omiin treeneihin ja iltapäivän hevostreeneihin.
Pitkästä aikaa tuntuu hyvälle.

Tällaisina kirkkaiden ajatusten päivinä ratsastaminen tuntuu niin oikealle.
On helppoa muistaa, mikä on omassa ratsastuksessa tärkeintä.
Yhteisymmärrys ja tunne.
Pyrin siihen, että hevoset liikkuvat ja hyppäävät kanssani mielellään ja hyväntuulisina.
Haluan herättää hevosissa tuntee: hyppääminen on kivaa!
Mitä väliä, jos en ratsasta kaikkien taiteen sääntöjen mukaan?
Minulla on oma tapani toimia, eikä minun tarvitse pyydellä sitä anteeksi.
Minun ei tarvitse miellyttää kaikkia ihmisiä.
Tahdon elää hetkessä yhdessä hevosen kanssa, ymmärtää ja tulla ymmärretyksi.
Samalla haluan tulla yhä taitavammaksi ja haastaa itseäni, jotta saavuttaisin mahdollisimman saumattoman yhteispelin.
Vaikka suhtaudun ratsastamiseen tosissaan, en halua sen olevan vakavaa.
Nautin suunnattomasti yksittäisistä onnistumisista: sujuvasta laukanvaihdosta, luottavaisesta myötäämisestä, tahdikkaasta laukka-askeleesta, rennosta kulmasta...
Minä metsästän niitä hetkiä, sitä tunnetta - kulkea yhdessä molempien tahdosta.

Minä niin rakastan tätä lajia elämäntapaa.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!