tiistai 4. maaliskuuta 2014

4314

Koululla, oppilaiden edessä, tunnen itseni ikälopuksi.
MP-treeneissä, suurimmaksi osaksi keski-ikäisten naisten keskellä, koen olevani pahainen kersa.

Kokemus elämästä ja ajasta on kovin suhteellista.

Luulen, että elämä on kuin karkkipussi.
Juuri pussin avattuaan sisältöä ahmii kaksin käsin huolehtimatta tuon taivaallista siitä kuinka monta namusta on jäljellä.
Puolessa välissä ja vatsan hieman täytyttyä huomaa, että namithan vähenevät. Kenties näitä ei riitäkään loputtomiin.
Kun pussin pohjalla on enää muutama herkku, sitä on kaikkein tietoisimmillaan, että kaikki loppuu aikanaan. Viimeisiin suhtautuu uudella tavalla, luulisin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!