torstai 6. helmikuuta 2014

6214

Minut on varustettu asetuksella, että huolehdin osapuolleen kaikesta.
Murehdin, vatvon, pähkäilen ja mietin.
Kaiken edellä mainitun lisäksi minulla on taipumusta kantaa vastuullani muidenkin murheita, muun muassa koko maailman.

Tämä pienenä pohjustuksena sille, että valmistuminen keväällä aiheuttaa minulle yhden jos toisenkin huolestuneen ajatuksen... Mitäs sitten elämällä? Mitä teen? Mihin meen?
Olen parhaani mukaan yrittänyt olla lietsoutumatta hysteriaan aiheen tiimoilta,
koska a. en saa ikinä gradua valmiiksi, jos panikoin kaiken aikaa grandun jälkeistä aikaa
ja b. kaikenlaisesta vatkaamisesta tulevaisuuden suhteen ei ole oikeastaan paljoakaan hyötyä. Yleensä käy niin, että asiat vain menevät niin kuin menevät oli niitä sitten suunnitellut ennalta kuinka paljon tahansa.

Onneksi sitkutus-ratkutus-entäsjos persoonallisuudenpiirteeni ei ole ainoa osa minua.
Siunattua on olla tässä-ja-nyt-tämä-on-ihanaa persoonallisuuden hallinnoimana.
Tänään viipotin Moonan kanssa jäällä.
Kukaan muu ei ollut liikkeellä.
Vain vaaleaa valoa kaikkialla.
Laukatessamme mielikuvittelin meidät kauniiseen akvareelliin.
Ilmavirta tai liikutus tiputtelevat kyynelhelmiä poskilleni.
Hymyilyttää, koska minusta tuntuu hyvälle juuri nyt.
Minusta tuntuu, että kuulun tänne.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!