keskiviikko 5. helmikuuta 2014

5214

Piipahdin koulujuttujen takia pikavisiitillä Joensuussa.
Asioiminen paikallisessa tavaratalossa aiheutti huomattavaa hilpeyttä.
Muutaman lauseen jälkeen kassaneiti tyrskahtelee naurusta ja saa kakisteltua pahoitellen, että hän ei mahda naurulleen mitään, mutta kuulostan kuulemma ihan Antskulle.

En nyt nosta itseäni sketsiviihteen jalustalle luonnonlahjakkuutena.
Olen oikeasti todella tylsä ja juttuni ovat mauttomia.
Antskuuteni on eteläkarjalaisuutta, jota suonissani virtaa 75 prosenttisesti.
Minä olen ylpeä siitä, mistä olen kotoisin.
Olen tehnyt tietoisen valinnan puhua joka tilanteessa murretta, joka on minulle ainoaa oikeaa äidinkieltä.

Kyl hä hyö miulle nauraat ko mie Saipa-kaulaliinas kulen Joesuus ja haastan tällee, mut ei se miuta haittaa.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!