torstai 27. helmikuuta 2014

27214

Ennen kuin Viivi on edes syntynyt Eput kysyivät: Miksi kaikki kaunis on niin naivia?
Viivi ihmettelee tänään hieman samanlaisia asioita.
En aio syyllistää mitään tai ketään yksittäistä tahoa.
Kummastelen yleistä ilmapiiriä.
Saattaa olla, että havaintoni ja tuntemukseni ovat vääristyneitä.
Seuraavassa ei siis ole tarjolla faktatietoa vaan mututuntumaa.

Miksi joitain ihmisiä positiivisuus ärsyttää niin valtavasti?
Miksi tervettä itsekunnioitusta ja -luottasta pitää piilotella, jottei leimattaisi pintaliitäjäksi?

Viivi on sellainen hirvittävän helposti vaikutuksille altis.
Viivin itseluottamus on tuuliviiri: yhtenä päivänä tekee tasan mitä haluaa ja toisena häpeää kaikkea itsessään.
Vahvana päivänä positiivisuus on helppoa: ei valinta vaan itsestäänselvyys.
Pahana päivänä kysytään rohkeutta toimia omien ihanteiden mukaan.

Viivi haluaisi olla niin rohkea, että uskaltaisi joka päivä hehkua valoa merkityksessä ilon kautta.
Tänään eituntunut sille joka päivälle.
Epävarmuus teki pelokkaaksi.
Viivi oli jo käpertymässä häpeän viitan alle: en tee tuskaisen hankalia aitavetoja väärinpäin, sillä olen surkea niissä.
Viivi päätti nauraa itselleen ja pelolleen: mitä siitä, että kaikki näkevät kuinka surkea olen näissä vedoissa.
Hävetti ja nauratti, mutta Viivi teki mitä aikoi.
Rohkeus ja ilo häpeän selättämisestä olivat monin verroin arvokkaampia kuin "täydellisyyden kulissin" ylläpitäminen.

Viivi kirjoitti muistoihinsa neljä tärkeää sanaa: tulevaisuudenusko, päättäväisyys, rohkeus ja ilo.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!